Halut ja kaipuut ottavat mittaa toisistaan

Kuvat. Carrie Schneider on amerikkalainen valokuva- ja videotaiteilija, joka on asunut ja työskennellyt Suomessa useaan otteeseen, ensin stipendiaattina Kuvataideakatemiassa ja myöhemmin eri taiteilijaresidensseissä.

Scheiderin (s. 1979) koko tuotantoa tuntematta on vaikea sanoa miten paljon Suomi on vaikuttanut hänen taiteeseensa. Ainakin se on läsnä hänen uudessa, hieman kaurismäkihenkisessä videossaan Slow Dance (2009), jonka miljöönä on suosittu helsinkiläisbaari.

Ollaan lähellä valomerkkiä. Suutelevien parien ja pöytäänsä nukahtaneiden lisäksi paikalla on muutama, jotka vielä haluavat tanssia. Väsymyksen, melankolian ja yksinäisyyden vastakohdaksi nousee kaipuu lämpöön ja läheisyyteen, joka kuitenkin vaikuttaa hauraalta ja hetkelliseltä.

Schneiderin teos on elävä kuva enemmän kuin elokuva. Se tiivistää muutamaan minuuttiin jotain oleellista niistä pikkutuntien epävarmoista hetkistä, joissa erisuuntaiset halut ja kaipuut ottavat mittaa toisistaan.

Yksittäisten maalaustensa perusteella ruotsalainen Lukas Göthman (s. 1970) kävisi kelpo informalistista, mutta hän tarjoaa enemmän. Hän käyttää värillisiä seiniä, jotka kytkevät teokset paitsi tilaan myös toisiinsa. Maalauksista rakentuu eräänlainen matkakertomus, joka jatkuu näyttelyluetteloon sisältyvässä novellissa ja on lopulta enemmän kuin osiensa summa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi