Hamletista Dallasiin

Miksi vasta nyt? Miksi Ingmar Bergmanin Fannya ja Alexanderia ehdittiin esittää Norjan, Suomen ja Tanskan näyttämöillä - meilläkin kolmessa eri teatterissa - ennen kirjoittajan kotimaata Ruotsia?

Syitä lienee ainakin kolme.

Ensinnäkin se, että Bergman (1918-2007) kielsi elokuvakäsikirjoitustensa sovittamisen näyttämölle omana elinaikanaan.

Toiseksi se, että maailmankuulu ohjaaja-käsikirjoittaja oli niin korkeasti kunnioitettu (jos kohta vihattukin) ja 1982 valmistunut Fanny ja Alexander ruotsalaisille niin rakas ja ikoninen teos, että kukaan ei yksinkertaisesti uskaltanut kajota siihen aiemmin.

Kolmanneksi ehkä se, että kameralle kirjoitettu, lähikuvin ja leikkauksin rytmitetty, voimakkaasti näkökulmahenkilönsä Alexanderin päänsisäisiksi kuviksi ajateltu kertomus ei ole yksinkertainen, eikä ihan helposti käänny elokuvasta teatteriksi.

Kuten Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Maaret Koskinen Dramatenin esityksen käsiohjelmassa kirjoittaa, Fannya ja Alexanderia voi pitää Bergmanin henkisenä testamenttina.

Se oli tekijänsä viimeinen elokuvateatterilevitykseen tarkoitettu filmi, joka samalla summaa sekä Bergmanin elämäntyön elokuvan ja teatterin parissa että ne eksistentiaaliset teemat, joita hän käsitteli jokseenkin kaikessa tuotannossaan.

Hän on myös sijoittanut piirteitä omasta ristiriitaisesta persoonastaan tarinan kaikkiin kolmeen aikuiseen veljekseen: yksi rakastaa elämää, lapsiaan ja taidettaan, toinen ylläpitää jatkuvasti monia naissuhteita, kolmas on neuroottinen ja epäilee kaikkea, eikä vähiten itseään ja kykyjään.

Fannyn ja Alexanderin taustalla voi nähdä montakin teosta, joista osaan tekstissä myös suoraan viitataan.

Esimerkiksi alkuasetelma on E.T.A. Hoffmanin Pähkinänsärkijästä, keskeisen teeman kehittely Shakespearen Hamletista, logiikka osin Strindbergin Uninäytelmästä, henkilöt eli Ekdahlien teatteriperhe taas Ibsenin Villisorsasta.

Nämä olivat tiedossa jo ennestään, mutta lisäksi Koskinen vetää riemastuttavat yhtäläisyysmerkit Fannyn ja Alexanderin sekä 1980-luvun amerikkalaisen tv-sarjan Dallasin väliin.

Ingmar Bergman oli professorin mukaan suuri Dallas-fani, ja kuinka ollakaan, fiktiivisen Ekdahlin suvun matriarkka on kuin ilmetty Miss Ellie, joka katselee päältä keskenään kovin erilaisten aikuisten poikiensa sekä näiden vaimojen ja lasten ongelmia.

Mutta kuka on J.R.?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi