Hovatta ja Hanhiniemi lämmittivät Huvilassa

Huvilateltan päätöskonsertti oli jälleen mielenkiintoinen kombinaatio vahvasti sanoituksiin pohjautuvaa musiikkia: ensin Pauli Hanhiniemi esitti Hehkumo-yhtyeen kanssa rockilla, maailmanmusiikkivaikutteilla ja jazzilla silattua kansanmusiikkia, sitten Vuokko Hovatta yhtyeineen laulelmaa.

Vaikka Hehkumon musiikki ammentaa vahvasti traditiosta, ovat Hanhiniemen sanoitukset sittenkin sen ytimessä.

Hanhiniemi kirjoittaa suomalaisista arkikokemuksista ja pikemminkin elämää pienemmistä kuin elämää suuremmista asioista. Kappaleet kuten Kondensaattori, joka kertoo pappamopon rikkoontuneesta kondensaattorista, tai sauvakävelyä käsittelevä Suvisivakointia, ovat sympaattisen humoristista modernia folklorea.

Ja vaikka vokalisti Hanhiniemi on Alavudelta, ei hän ole mikään häjy, päinvastoin. Hehkumon uusiokansanmusiikki on Hanhiniemen lailla kohteliasta ja tyylikästä. Juuri sopivaa Huvilatelttaan siis.

Vielä paremmin Huvilaan kuitenkin sopi Vuokko Hovatan iso ilmaisu. Hovatta on tulkitsija, jolla on fantastinen lyyriikan taju. Hän osaa valita kappaleisiinsa kauniita, hauskoja ja koskettavia runoja, kuten Aulikki Oksasen Syleily tai Lempieläimiä. Lisäksi hän on tietysti erinomaisen ilmaisukykyinen laulaja, joka täysimittaisen yhtyeen kanssa herättää sanoittajien hienot tekstit eloon aivan uudella tavalla.

Hovatta osaa tarpeen tullen olla diiva ja hän oli Huvilan lavalla illan selkeä tähti. Silti lavalla oli toinenkin suuri stara, nimittäin kitaristi Marzi Nyman, jota ei voi kehua liikaa. Hänen tyylitajunsa ja soittotaitonsa ovat yksinkertaisesti täysin kohdallaan.

Parhaiten sen kuuli encoren avauskappaleessa, kun hän säesti Hovattaa yksin ranskankielisessä versiossa Sinua, sinua rakastan -kappaleesta.

Jäätävä ilmakin muuttui hetkeksi hiukan lämpimämmäksi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi