22.12.2009 17:59
Marita Taavitsainen
Yli kaksi vuotta kiinteätä ja sitoutunutta keikkamuusikon hommaa on verrattavissa vakituiseen työsuhteeseen, katsoi Kouvolan hovioikeus tiistaina.
Marita Taavitsainen Oy joutuu maksamaan ex-kitaristilleen perusteettomasta irtisanomisesta jälkikäteen seitsemän kuukauden palkan korkoineen.
Hovioikeus kumosi yksimielisesti Kotkan käräjäoikeuden ratkaisun, joka asettui yhtiön kannalle ja tulkitsi työsopimukset keikkakohtaisiksi, siis määräaikaisiksi.
Keväällä kitaristi tuomittiin hoitamaan vastapuolenkin oikeuskulut, mutta nyt maksajaksi tulee Taavitsaisen yhtiö.
Hovioikeus pui perusteluissaan pitkään soittokeikkojen erityisluonnetta.
Kirjallista työsopimusta ei ollut, mutta kitaristi soitti yli kaksi vuotta – syksystä 2005 joulukuuhun 2007 – Taavitsaisen taustaorkesterissa ainoana työnään, yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti.
Keikkoja kertyi 10–15 kuukaudessa yhteensä satoja.
Orkesterin jäsenille toimitettiin etukäteen keikkalistat, joita he pitivät sitovina ja velvoittavina. Yhtiö väitti listoja vain luetteloiksi alustavista esiintymissopimuksista. Hovioikeuden mielestä oleellista oli se, että suurin osa tilaisuuksista oli toteutunut.
Hovioikeuden mukaan keikkamuusikoitten tilanne on erilainen kuin niin sanotuilla ekstratarjoilijoilla, joiden työsuhteen korkein oikeus on tulkinnut määräaikaiseksi.
Ravintolamuusikko on alan vakiintuneen käytännön mukaan henkilökohtaisessa vastuussa työn suorittamisesta.
Riitajutun kitaristi oli hankkinut itselleen sijaisen viikoksi, jonka keikkaili Matin ja Tepon kiertueella marraskuussa 2007.
Äkillisiä potkuja ei hovioikeuden mielestä voi perustella viihdealan suhdanneherkkyydellä ja tähtien suosion vaihtelulla.
Taavitsainen ei edes väittänyt, että hänen mahdollisuutensa tarjota työtä orkesterin jäsenille olisi joulukuussa 2007 heikentynyt. Kitaristin vaihdolla haettiin lisää lauluvoimaa.
Myös Muusikkojen Liiton sairauskassa oli tulkinnut työsuhteen vakituiseksi. Työnantaja oli merkinnyt kitaristin palkkatodistukseen työsuhteen alkaneeksi syyskuussa 2005.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi