I. K. Inha oli moderni isänmaan kuvaaja

Mestarivalokuvaaja I. K. Inhaa (1865–1930) on juhlittu pitkin syksyä kahdessa suuressa valokuvanäyttelyssä. Niiden yhteydessä on ilmestynyt myös kaksi kuvateosta, joissa käsitellään kuvallisen ja kirjallisen moniosaajan uraa ja merkitystä.

Vaikka 1890-luku oli Inhan valokuvataiteen kultakautta, ja sen lopullisen arvostuksen murros osui 1970-luvulle, viime vuosinakin hänestä on löytynyt uutta tutkittavaa. Nyt arkistoja eivät ole penkoneet pelkästään karjalaisesta kulttuurista kiinnostuneet tiedemiehet tai kuvituskuvia etsivät journalistit, vaan yhä enemmän myös taiteentuntijat, maantieteilijät ja maisemantutkijat.

Valokuvaaja Taneli Eskola pohtii yhdessä uusista teoksista Inhan taistelua tunteen ja todellisuuden välillä. Toisessa Kati Lintonen analysoi muun muassa hänen valokuviaan vedestä.

"Kuvien ääressä nousee kurkkua ja rintaa puristava tunne, ensin hankalasti nimettävä, jolle on sitten etsittävä vähän vaikeasti kielellä kääntyilevä sana: isänmaanrakkaus", valokuvateoksia arvioiva Eeva-Kaarina Aronen kirjoittaa.

Eeva-Kaarina Arosen arvio kokonaisuudessaan lauantain Helsinigin Sanomissa

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi