3.9.2010 14:45 | Kommentit
Monty Python -ryhmän Michael Palin (ikkunan takana) nauratti Now-sketsissä vuonna 1966.
Monty Python -sketsien katsominen on nykyisinä YouTube-aikoina melkein liiankin helppoa. Vaikka eihän niihin koskaan kyllästy.
Alkuperäisten kierrättäminen vielä menettelee, mutta on kohtuullisen suuri synti yrittää matkia Monty Pythonia. Kuusiosainen haastattelusarja Monty Python – totuutta hipoen alkaa huolestuttavasti Monty Python -pastissina. Se on kamalaa, mutta onneksi sitä ei kestä kauan.
Sarja valmistui viime vuonna, kun Monty Pythonin lentävän sirkuksen aloituksesta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Alkuminuuteistaan huolimatta dokumenttisarja on must pythoneiden ystäville, sillä sarjaan on saatu mukaan kaikki ryhmän jäsenet: Eric Idle, Michael Palin, Terry Jones, Terry Gilliam ja John Cleese. Myös vuonna 1989 kuollut Graham Chapman on asetettu luontevasti joukkoon vanhoilla haastattelunauhoilla.
Sarja etenee kronologisesti ja viipyy hetken aikaa jäsenten lapsuudessa, mikä ei ole kiinnostavaa, mutta kun lähestytään hetkeä, jolloin miehet kohtasivat, sisältö alkaa tiivistyä.
Ryhmän alkuvaiheet eivät kerro vain näiden tiettyjen lahjakkaiden miekkosten menneisyydestä, vaan brittikomedian sodanjälkeisistä vuosista ylipäätään. Monty Python ei syntynyt tyhjästä. Kaikki ryhmän jäsenet olivat perehtyneet kotimaansa huumoriviihteeseen kukin tahoillaan.
Eivätkä vain perehtyneet. John Cleese sanoo seuranneensa suorastaan pakkomielteisesti radion komediasarjaa The Goon Show, jota BBC lähetti 1950-luvulla. Yksi sen esiintyjistä oli näyttelijä Peter Sellers. Myös muut pythonit ilmoittavat juuri tämän show'n esikuvakseen.
Haastattelusarjan ensimmäisessä osassa esitetään arkistojen helmiä tulevien legendojen ensimmäisistä esiintymisistä. Niistä näkee, että varsinkin Cleese ja Palin olivat jo silloin lyömättömiä nimenomaan esiintyjinä, oikeastaan aivan samanlaisia kuin myöhemminkin. He ovat olleet luonnonlahjakkuuksia, mutta kaikki myös tekivät hurjasti töitä.
He kirjoittivat, näyttelivät ja omistautuivat täysin huumorille. Samaan aikaan toisaalla amerikkalainen Terry Gilliam hioi tyyliään sikäläisessä huumorilehdistössä.
Ennen Monty Pythonin syntymistä ryhmän jäsenet olivat jo päässeet näyttämään kykyjään muun muassa David Frostin show'ssa, ja kun Monty Pythonin lentävä sirkus sitten alkoi 1969, sen tekijät olivat jo huippuja.
Ryhmän menestyksen viimeisteli täydellinen ajoitus. Heitä edeltänyt sukupolvi teki tietä brittiläisten tabujen kaatamiselle, ja esimerkiksi kuninkaallisia oli sen jälkeen helppo pilkata. Brittiläinen komedia oli muutenkin etenemässä kohti anarkismia.
Samaan aikaan brittitelevisio kehittyi ja alkoi vetää puoleensa luovia tekijöitä, jotka halusivat ottaa välineen haltuunsa.
On herkkua kuunnella vanhojen herrojen muisteluita, joita he saattavat höystää vanhoilla maneereillaan. Haastateltavina on myös muun muassa vanhoja opiskelukavereita Oxfordista ja Cambridgestä.
Ja tämä on vasta alkua. Seuraavan jakson nimi on Paljon hauskempi kakkosjakso.
Monty Python – totuutta hipoen, Teema perjantaina klo 21.00
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi