Julkaistu: 22.2.2012 lehdessä osastolla Kulttuuri
Soile Isokoski kukitettiin Wienin Musikvereinissa onnistuneen paluukonsertin jälkeen.
Wien. Wieniläisyleisön suosikki Soile Isokoski on palannut voitokkaasti Itävallan pääkaupunkiin parin vuoden tauon jälkeen. Hän esitti Richard Straussin orkesterilauluja ja Gustav Mahlerin neljännen sinfonian Tonkünstler-orkesterin solistina.
"Hieno orkesteri ja hyvä kapellimestari tämä Andrés Orozco-Estrada", Isokoski ihastelee onnellisena Musikvereinin taiteilijahuoneessa.
Edellisen kerran Isokoski esiintyi kaupungissa 2010 Wienin valtionoopperan johtajan Ioan Holenderin läksiäisgaalassa. Isokoski oli Holenderin suosikki, ja suomalaissopraano sai valtionoopperasta myös kamarilaulajattaren arvonimen.
Uusi johtaja Dominique Meyer on kokeillut aikansa muita vaihtoehtoja - ja päätynyt lopulta Isokoskeen useissa esityksissä.
"Ennen joulua laulan täällä Giuseppe Verdin Otellossa ja myöhemmin Fromental Halévyn Juutalaisnaisessa sekä Richard Straussin Ariadne auf Naxos -oopperassa."
Ura on muutenkin jatkumassa näyttävästi. Kesken haastattelumme ohi kävelee kapellimestari Lorin Maazel, 81, jonka solistiksi Isokoski on kutsuttu New Yorkin filharmonikkojen konserttiin 2014.
"Dresdenissä taas teen Christian Thielemannin kanssa esimerkiksi Straussin Ruusuritaria ja Richard Wagnerin Lohengrinia."
Isokoski ei unohda Suomeakaan. Tampereella hän aikoo tehdä ensi vuonna ensimmäistä kertaa Giacomo Puccinin huippuraskaan Madama Butterflyn.
"Se on niin monivuotinen haave, että nyt sen toteutan."
Isokoski piti välillä taukoa kansainvälisistä kuvioista rintasyövän ja siihen kuuluvien hoitojen vuoksi.
"Leikkaus oli vuonna 2011 ennen pääsiäistä, ja nyt olen parantunut", hän kertoo.
Suomen konserttinsa Isokoski pystyi pääosin hoitamaan viime elokuuta ja Musiikkitalon avajaisia myöten.
"Ja esimerkiksi Richard Strauss -levy pianon kanssa tehtiin neljännen ja viidennen kemoterapian välissä", hän kertoo.
Lauluääneen hoidot eivät Isokosken mielestä vaikuttaneet, mutta voimia ne veivät. Nyt hän tuntee voimien olevan palautumassa.
"Mutta onhan iän karttuminenkin sellaista, että joutuu miettimään tarkemmin miten laulaa."
Tulevaisuudessa Isokoski, 55, haluaisi matkustaa vähemmän. Häntä ei pelota ajatus edes kansainvälisen laulu-uran lopettamisesta, vaikka kysyntä jatkuu kiivaana.
"Vuoteen 2015 on oopperasopimuksia maailmalla. Sen jälkeen voisin ihan hyvin olla enemmän kotimaassa ja opettaa jopa täyspäiväisesti", Isokoski yllättää.
KONSERTTISopraanon ääni kasvaa ja tummuu 22.2.2012
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi