Jää vierelle, vaikka kipu yltyy

kuvat. Joskus ihminen saa suuren menetyksen tilalle jotakin uutta, toisella tavalla arvokasta. Näin on käynyt Hannele Romppaselle. Sisaren sairastuminen ja menetys kanavoitui koskettavaksi teoskokonaisuudeksi vierellä olemisesta kaiken peittoavassa poikkeustilassa.

Valokuvat eivät esitä potilasta ja hoitajaa tai potilasta ja omaista, vaan kahta ihmistä, jotka sairauden tai vanhuuden edessä opettelevat sietämään, olemaan ja lohduttamaan. Sirpa ja Oiva, Elvi ja Mirja - kokijoita ja vierestä seuraajia.

Henkilökohtaisen rajat ylittyvät. Vierellä-näyttely ja sen valmistumisprosessi on terapeuttinen tekijälleen, kohteilleen sekä kaikille niille, jotka joskus ovat jonkun menettäneet. Sanomattakin on selvää, että tällaisen lähimmäisyyden fokusoinnin soisi kaikkien terveydenhuollon budjeteista päättävien kokevan.

Kun Maritta-sisko sairastui syöpään, Romppanen istui yhdeksän kuukautta vierellä neulanreikäkameransa kanssa. Sisko piirsi, Romppanen kuvasi. Pikkuruisen kirjan, 51 hetkeä, 29 omakuvaa, kuvissa vastakkain asettuvat ajat ennen ja jälkeen - loisteputkin valaistu osaston käytävä ja kesäinen maisema huvilan pihamaalta. "Kun vain saisin olla oma itseni", sisko kirjoittaa, ja sitä huutaa myös jokainen piirros.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi