Jari Tervon Troikka kuvaa punikkien dostojevskilaista galleriaa

Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelle sijoittuva Jari Tervon uusin romaani Troikka päättää Myyrällä aloittaman ja Ohranan jatkaman trilogian. Teoksen arvioinut Hannu Marttila uskoo, että Troikka on Tervon paras romaani.

Yhdeksi Troikan päähenkilöistä nousee viisikymmenvuotias Mannerheim, jonka punaiset suunnittelevat tappavansa. Marttilan mielestä Tervon kuvaama Mannerheim on hieman aristokraattisen rajoittunut, mutta empaattinen hahmo.

"Tervo menee rohkeasti tyylitellen valkoisen kenraalin ajatuksiin ja unelmiin, antaa hänen haaveilla voitonparaatista vapautetussa Pietarissa, tehdä kunniaa ja poistua mitään vaatimatta näyttämöltä. Tai seistä sukulaisensa, ihanneisänsä Nordenskiöldin rinnalla Vegan kannella. Tampereen valtauksen kaksivuotisjuhlassa hän miettii olevansa mies, joka rakastaa suurta Venäjää, mutta jonka tunteeseen vastaa vain pieni Suomi", Marttila kirjoittaa.

Tervo kuljettaa teoksessa tarinaa vuoroin kolmannessa persoonassa, vuoroin otteilla Tampereen punaisen puolustajan Eljas Rossin muistelmista, joita tämä kirjoittaa romaanin ensimmäisessä virkkeessä. Juuri Rossi ja hänen kaksi toveriaan saavat vallankumoukselta tehtävän tappaa Mannerheim. Rossi on kuitenkin luvannut äidilleen, ettei koskaan tapa ihmistä.

"Kun Rossi puhuu lupauksestaan Rahjalle, tämä luennoi, että vallankumous on kuin porsaankyljys – sitä ei saa sikaa tappamatta. Nälkää näkevässä Pietarissa aforismi kuulosti abstraktilta, mutta puheen päätteeksi Rahja sai emännöitsijältään eteensä vadillisen höyryäviä kyljyksiä. Eljas Rossin periaatteen myötä Troikan henkilöt joutuvat ottamaan itsekin kantaa syyllisyyteen, tappamisen oikeutukseen, elämän kunnioittamiseen ja sen jatkumiseen lapsissa", Marttila kirjoittaa.

Arvio kokonaisuudessaan sekä Jari Tervon haastattelu perjantain Helsingin Sanomissa

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi