Jukka Seppisen uutuuskirja sai hyytävän vastaanoton

Tohtori Jukka Seppinen ei sympatioitaan ja antipatioitaan peittele.

On torstai ja Seppisen muistelmien julkistamistilaisuus Helsingin Hakaniemessä.

Seppisellä on yllään diplomaattien virkavaate: tumma puku ja solmio. Solmio on sininen – totta kai.

Uutuuskirjan nimi on Mies joka sanoi KGB:lle ei.

Pelin henki on präntätty heti kirjan alkusivuille:

"Kaikenlaista ilkeätä on siis idästä tullut."

Kustantaja Editan tiloihin on kerääntynyt harmaapäisten herrasmiesten sakki. Tunnelma on harras, hikinen ja täysi.

Seppinen puhuu 35 minuuttia. Hän kertoo lapsuudestaan, urastaan nimismiehenä ja 1970–1980-luvun ulkoministeriön virkamiehenä.

Syntyy kuva tärkeästä virkamiehestä, Kekkosen luotetusta, joka ei alistunut vieraan vallan painostukselle.

Toisin kuin moni muu, Seppinen väittää.

Yleisön keskellä istuu mustatakkinen mies. Tohtori Juhani Suomi kuuntelee.

Suomen kulmakarvat törröttävät ylöspäin. Katse käy kaikkialla muualla paitsi edessä. Siellä seisoo Seppinen, Juhani Suomen entinen alainen ulkoministeriössä.

Kekkostutkijan tuolin ympärille on kerääntynyt joukko, pieni Suomen-mielisten piiri.

Seppinen lopettaa ja kustantajan edustaja pyytää kysymyksiä.

Suomi vilkaisee ympärilleen. "Kun eivät muut nouse, niin minä nousen", hän sanoo.

Juhani Suomi ei sympatioitaan ja antipatioitaan peittele. Hän syyttää Seppisen teosta fantasiakirjallisuudeksi. "Esityksessä oli hyvin paljon virheitä, joihin en puutu."

Suomi ihmettelee, etteivät kustantajan hälytyskellot ole soineet. "Historian tutkimuksessa olisi oltava kuluttajansuoja."

Suomea ympäröivä myötänaureskelijoiden piiri virnuilee.

Suomen mielestä Seppinen on liioitellut asemaansa ulkoministeriössä 1970-luvulla. "Hän oli se pahnan pohjimmainen", Suomi sivaltaa.

"Toinen on tämä suhde Kekkoseen. Kekkonen tuskin tunsi Jukka Seppistä."

Seppinen on pahasti alakynnessä. "En lähde inttämään näistä muodollisista asioista. Se on aivan turhaa."

Muutkin paikalla olijat heräävät kysymään.

Todellako näihin juttuihin pitää uskoa?

Uskotteko saavanne yhtään ystäviä tällä kirjalla?

Iin entisen vallesmannin naama alkaa punottaa.

Seppinen kertoo kirjassaan, että hän on oranssin vyön judoka. Hänellä on kuulemma yhä "muutama hyvä heitto, pari kestävää sidontaa, tukeva lukko- ja kuristusote".

Tällä kertaa vastaotteet jäävät uupumaan.

Kysymykset loppuvat, kustantaja lahjoittaa Seppiselle kypärän, Suomi poistuu kahville.

Kahdeksannen kerroksen ikkunan takaa räpistelee puluja, jotka etsivät vapaata räystästä. Hakaniemen taivaalle nousee ilmapallo. Se on sininen – totta kai.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi