Juopunut Muumi jähmettyi Hyvinkäällä

Ryhmänäyttely avaa nykytaiteen raadollista puolta

 Miksi maalata, jos saman asian pystyy kertomaan tehokkaammin valokuvassa?

Ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen maalaustaiteeseen on hankala saada otetta, kun samaan aikaan lehtikuvat hätkähdyttävät, koskettavat ja paljastavat paljon tehokkaammin maailman nurjan puolen.

Yllättävää onkin, että Hyvinkäällä järjestettävässä Taju 09 - Todellisuuden taju -kesänäyttelyssä valokuvaa on paljon vähemmän kuin aiheiltaan vakavia esittäviä maalauksia.

Runsaasta määrästään johtuvasta inflaatiosta kärsivien maalausten rinnalla Vesa Rannan Olla minä -valokuvasarja tuntuu raikkaalta kommentilta sekä keskusteluun identiteetin muovautumisesta että ihmisten arvottamisesta ulkokohtaisin perustein.

Toistakymmentä vuotta vanha kesätapahtuma pohtii tänä kesänä elämäntapamme hintaa ja aitoa todellisuuden kohtaamista. Teemu Mäen kuratoima 34 taiteilijan ja taiteilijaryhmän näyttely on laaja katsaus suomalaisen nykytaiteen raadollisempaan puoleen.

Näyttelyn kiinnostavinta antia on Kalle Turakka-Purhosen teos Vaahtopeikko ja vaaleanpunainen pilvi. Se on humaani ja surullisen koominen puheenvuoro keskiluokkaisesta suomalaisesta alkoholismista.

Kaikkien tuntema satuhahmo tuijottaa jäykistyneenä punaviinipullojen korkeista kasattua pilveä. Osuvamman ja moniulotteisemman puheenvuoron aiheesta olen kohdannut vain kaunokirjallisuudessa.

Huomionarvoinen on myös Kaija Pavun ja Aino Louhen ulkoteos Pitsihilli, joka purkaa suuren julkisen veistoksen auktoriteettia pukemalla Hyvinkään keskustassa sijaitsevan Hitsaajat-patsaan värikkääseen kudottuun neuleeseen.

Vaikutelma on hämmentävä ja kyseenalaistaa hauskasti sekä ammattien että julkisen taiteen sukupuolijakoa.

Taju on muuten suhteellisen helposti kierrettävä näyttely, mutta videoteosten esillepano muistuttaa edellistä vuosituhatta. Sekä taidemuseossa että galleriassa on esillä videokoosteet, joissa pyörii teoksia toinen toisensa perään. Mutta katsojalle ei kerrota, mikä teos parhaillaan näkyy. Toinen kooste sisältää kymmenen ja toinen 21 teosta.

Jos videoiden installointiin ei ole resursseja, pitäisi niitä olla vähemmän tai olisi syytä rakentaa järjestelmä, jossa katsoja pääsee itse valitsemaan katsottavansa. Näyttely tuskin on niin suosittu, että kaukosäätimestä syntyisi riitaa yleisön kesken.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi