Jyväskylän puunäyttely ravistelee pölkkyjä

Jyväskylä. Puun käyttöä ja sen uusia mahdollisuuksia pohditaan parissakin tämän kesän suuressa näyttelyssä. Fiskarsin ruukkialueella halutaan osoittaa, että luoville puuideoille on käyttöä muotoilun, käsityön ja kuvataiteen puolella.

Jyväskylässä Suomen käsityön museossa tuodaan näytteille suomalainen puuperinteen "parhaimmistoa", ja otetaan näkyvästi kantaa puun käytön lisäämisen puolesta.

Näyttelyn on koonnut työryhmä, jota johti professori Simo Heikkilä. Työryhmä valitsi noin 50 henkilöä eri aloilta kertomaan suhteestaan puuhun tai metsään ja valitsemaan omasta mielestään kolme parasta puuesinettä.

Taiteilijoiden, muotoilijoiden ja puuseppien lisäksi joukossa on muun muassa puualaa edistävien järjestöjen edustajia ja poliitikkoja, kuten maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ja valtioneuvos Riitta Uosukainen.

Anttila valitsi suosikkiesineikseen puutaiteilija Reino Koivuniemen töitä ja Uosukainen Tapio Wirkkalan puuveistoksen, Markku Kososen visakoivuisen maljan ja suomalaisen puukon.

Jääviyttä näyttelyssä ei tunneta, sillä osa muotoilijoista ja puusepistä on valinnut suosikeikseen omaa tuotantoaan.

Näyttelyssä on mukana paljon perinteisiä, muistoja tuovia tarve-esineitä, kuten kuksia, mustikan värjäämiä puukauhoja ja huumaavaa tervan tuoksua tilaan tuova ruuhi.

Perinteiset puunkäsittelytaidot ovat kuitenkin vähenemässä ja uusia merkittäviä puuinnovaatioita syntyy täällä vain harvakseltaan. Niitäkin tosin on, esimerkiksi näyttelyssä olevat ksylitolipurukumityynyt.

Kuvaavaa on sekin, että aniharva näyttelyyn valittu puukaluste on syntynyt tämän vuosituhannen puolella. Alvar Aallon puuntaivutukseen verrattavia esimerkkejä ei viime vuosikymmeniltä löydy.

Hyviä esimerkkejä näyttelyssä uusista puutuotteista ovat Seppo Kohon Secto-valaisimet ja Petri Vainion Eiffel-tornia muistuttava puinen naulakko.

Näyttelystä ja etenkin siihen mukaan valittujen henkilöiden teksteistä paistaa, että suomalainen puuteollisuus on lamaannuksessa, yksittäisiä esimerkkejä lukuun ottamatta. Puuta pidetään itsestäänselvyytenä, sen mahdollisuuksia ei ole ymmärretty eikä hyödynnetty kovin kiinnostavalla tavalla viime aikoina. Ehkä puu on liian "itsestään selvä" materiaali meille suomalaisille.

Näyttelyyn kutsuttujen tekstit ovat painavia puheenvuoroja uuden nousun puolesta.

Arkkitehti Karola Sahi muistuttaa, että Suomen metsissä kasvaa lähes 65 miljardia vähintään parimetristä puuta, eli Suomi voisi lahjoittaa kymmenen puuta jokaiselle ihmiselle maapallolla.

Näyttely herättää ja haastaa terävällä tavalla, mutta vielä on pitkä matka päätöksiin ja toimenpiteisiin, joilla Suomi erottuisi kansainvälisestikin uudenlaisten ja kilpailukykyisten teollisten puutuotteiden valmistajana.

Kotimaisten pienvalmistajien puolesta puhuu Suomen käsityön museon toinen näyttely, jossa on esillä Companyn, eli Aamu Songin ja Johan Olinin suunnittelemia tuotteita.

Company kuuluu kansainvälisesti ajatellen kiinnostavimpiin Suomessa muotoilun, käsityön ja taiteen rajalla kulkeviin nuoren polven tekijöihin.

Samalla kun korealaistaustainen Song ja suomalainen Olin venyttävät muotoilun ja taiteen rajoja, he uudistavat tavalla suomalaisen esinekulttuurin perinnettä. Se tapahtuu usein epäsuomalaisesti huumorin kautta, mutta esineiden toiminnallisuutta unohtamatta.

Näyttelyssään, jonka aiempi versio oli esillä Kiasmassa kolmisen vuotta sitten, Company esittelee suunnittelemiaan ja Keski-Suomessa pienvalmistajien luonnonmateriaaleista tekemiä leluja, vaatteita, laukkuja ja kenkiä.

Ne muistuttavat siitä, että perinteisistä materiaaleista, kuten tuohesta ja huovasta, on mahdollista tehdä tuoreelta näyttäviä ja kiinnostavia tuotteita. Samalla ne muistuttavat, että Suomessakin on vielä taitajia, jotka niitä pystyvät pienissä yrityksissään toteuttamaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi