Kaj Chydenius ei jouda tulemaan vanhaksi

Säveltäjä Kaj Chydeniuksen tuoreessa muistelmateoksessa Muistin juuri on luku, jossa hän kertoo ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan vuonna 1953 kirjeenvaihtoystävän luo Vilhelmiinaan, Pohjois-Ruotsiin. Siellä hän kuuli laulua, joka vaikutti sähköiskun lailla.

Laulaja oli aikansa suosittu laulava urheilija Snoddas, eräänlainen Ruotsin Tapio Rautavaara.

Samanlaisia sähköiskuja on tullut elämän varrella useita, monista musiikinlajeista.

Tuleeko sähköiskuja vielä nykyään?

"No eipä kyllä, mutta se johtuu siitäkin, että kuuntelen loppujen lopuksi aika vähän musiikkia", Chydenius, 69, vastaa. Aika menee musiikin tekemiseen ja opettamiseen ja nyt taas täysimääräisesti, kun sitä ei tarvitse enää varastaa kirjoittamiseen.

Liki 400-sivuisessa kirjassaan Chydenius esittelee suuren määrän runoilijoita, joiden kanssa hän tekee yhteistyötä. Joukkoon mahtuu myös useita harrastajarunoilijoita.

Jos joku sen sijaan odottaa suuria poliittisia tai yksityiselämän paljastuksia, hän saattaa pettyä. "Yhtä ja toista jäi kirjoittamatta. Yksityiselämä on yksityiselämää. Siitä kun avioliitossa menee hyvin, saattaisi vielä kirjoittaakin, mutta kun menee huonosti, niin ketä se kiinnostaa. Oma vika", Chydenius toteaa esimerkiksi eroon päättyneestä liitostaan Kaisa Korhosen kanssa – ja aliarvioi lukijoiden pohjattoman uteliaisuuden. "Elämässä on ollut riittävästi kestämistä, ei sitä kenenkään muun syliin kaadeta."

Neuvostoliiton ihailusta ja ihanteiden tuhoutumisesta Chydenius ei myöskään puhu mielellään. Sen huomasi jokainen, joka sattui katsomaan Arto Nybergin tv-ohjelmaa toissa sunnuntaina.

Mitä aatteisiin tulee, vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat kirkkaita johtotähtiä edelleen.

"Minä kuvittelen, että niitä aatteita, joita olen pitänyt ja pidän hyvinä, niitä minä palvelen parhaiten olemalla just sellainen säveltäjä kuin olen. Jos joku on eri mieltä, otan vastaan kritiikkiä."

Työtahti on kova ja työinto ilmiselvä, vaikka Chydenius on jo ylittänyt niin vanhat kuin pääministeri Matti Vanhasen fundeeraamat uudetkin eläkeiän ylärajat. Viime vuosina on syntynyt muun muassa kolmisenkymmentä satuoopperaa, ja pöytälaatikossa odottavat vielä esittämistään Anders Chydenius -kantaatti Pauli Ylitalon tekstiin tai Ahti Taposen kanssa tehty Maria Magdalena -passio.

"Lohduttaudun sillä, että heti kuolemani jälkeen kaikki hyökkäävät esittämään ennen esittämättömiä lauluja. Vaikka ei tässä jouda tulemaan vanhaksi", syksyllä 70 täyttävä Chydenius nauraa ja selvittää vauhdikkaasti, millaiset historian oppitunnit varsinkin kirjailija Bengt Pohjanen on hänelle järjestänyt:

"Ennen Joppausoopperaa (2004) en tiennyt mitään Tornionjoen salakuljettajista. Ja lestadiolaisista tiesin ennen Laestadius-oopperaa (2007) suunnilleen sen, etteivät ne ehkäise. Sitten selvisi muun muassa, että Lars Leevi oli Carl von Linnén jälkeen johtava pohjoismaalainen botanisti!"

Tuorein yhteistyö on Sotaooppera, joka liittyy merkkivuoden 1809 juhlintaan ja kantaesitetään kesällä.

"Olen yrittänyt etsiä, ketkä olivat Suomessa 1809 tunnetuimmat runoilijat ja mistä he kirjoittivat. Mulle oli hirveä shokki, että Samuli Kustaa Bergh (1803–1852), sokeutuva oululainen runoilija, julkaisi seitsemän runoa suomeksi ennen kuin Aleksis Kivi syntyi! Ainahan on ajateltu, että Kivestä kaikki alkoi."

Paljastui myös, että tuon aikakauden johtohahmot kirjoittelivat runoja, J. V. Snellmanista alkaen.

Suomenruotsalainen kulttuuri on jotakin muuta kuin riikinruotsalainen, mitä suomenkielisessä Suomessa ei välttämättä ymmärretä, Chydenius sanoo. Esimerkiksi kalevalamitta taipuu suomenruotsalaisilta lyyrikoilta sujuvasti ruotsiksi, J. L. Runebergista Lars Huldéniin.

Suomenruotsalaisen kodin kasvatti oli ensin Juankoskella kouluvuosinaan "ainoa ruotsinkielinen 920 suomenkielisen joukossa" ja sitten Hufvudstadsbladetin kirjoittajana, suomenkielisen koulun jälkeen, "se finne, joka teki kielivirheitä".

"Ruotsin kieli parani, kun olin lehdessä kuusi vuotta, mutta sitten taito taas väheni, kun olen ollut suomenkielisesti naimisissa kahdenkin rouvan kanssa", Chydenius kertoo. Molemmat pojat, Jussi ja Kalle, ovat suomenkielisiä.

"Halusin opettaa yhden kielen tosi kunnolla ja se oli suomi, koska suomea osaan aika hyvin", Chydenius sanoo – ja vetää kotikasvatuksen opit muistaen äkkiä takaisin: "Tai ei niin pidä sanoa, itseään ei saa kehua."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi