Kansan Arkisto esittelee vuoden 1918 kapinan ja kauhun kuvia

Kauhun vuotta 1918 käsitellään useimmiten puheena – sukumuisteluksissa, keskusteluissa ja seminaareissa. Niihin nähden helsinkiläisen Kansan Arkiston teemanäyttely vaikuttaa ja vakuuttaa toisin: valokuvin, pikkutavaroin, kirjenäyttein, taideteoksin. Mykkiä todistuskappaleita, hyvin varteenotettavia sellaisia.

Autenttiset esineet ovat karuinta katsottavaa, kuten pieni avattu pahvikotelo: "Tammisaaren vankileirin leipää, jaettu 15/8 1918. Alkuperäinen paino 100 gr, nyt 35 gr. Tuonut vankileiristä ent. vanki Eero Kortelainen."

Valkoisten ja punaisten "tiedonannot", "varoitukset" ja "pakolliset määräykset" konkretisoivat sotaa.

"Suomen lahdessa olevan Saksalaisen laivaston amiraali lupaa miehistölle jokaisessa laivassa, joka luovutetaan vahingoittumattomana hengen, vapauden ja palkinnon", päiväämätön julistus kuuluttaa. "Saksalaiset merisotavoimat ovat jo Helsingin läheisyydessä."

Harvinaisin aikalaistodiste on arkiston ostama Uuno Eskolan (1889–1958) öljymaalaus Salon punakaartilaiset marssivat kaupungin halki. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa opiskellut ja 1915 debytoinut Eskola maalasi tummasävyisen teoksensa oitis 1918. Silminnäkijätaiteena se lienee aniharvoja lajissaan.

Myös Henry Ericssonin (1898–1933) grafiikka Lahden Hennalan leirin punavangeista on syntytaustaltaan epätavanomaista. Ericsson oli vartioimassa vankeja keväällä 1918 ja työsti kokemuksistaan seitsenosaisen Kansalaissota-sarjan 1930-luvun alussa.

Harkitun suppeanakin toteutettu 1918-näyttely herättää ja kommentoi suuria kysymyksiä. Melutta ja äänettä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi