Kansanlauluaineisto näyttää ilon ja surun laulujen kotipaikat

Tietotekniikan ja musiikin digitalisoinnin ansiosta avautuu kutkuttavan herkullinen tapa hahmottaa Suomen kansan onnea ja synkkyyttä kansanlaulujen kautta.

Työkalut tähän antaa internetistä löytyvä Suomen Kansan eSävelmät, tiettävästi maailman laajin vapaassa käytössä oleva digitaalinen kansanmusiikkiaineisto.

Se perustuu Ilmari Krohnin (1867–1960) toimittamaan Suomen Kansan Sävelmiä -kokoelmaan, joka puolestaan syntyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkukymmeninä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) sadat kerääjät ahersivat talteen valtavan määrän kansansävelmiä, joiden pohjalta Krohn julkaisi 1898–1933 noin 9 000 sävelmän luokitellun kokoelman.

Nyt nuo laulut ovat kenen tahansa ulottuvilla verkon välityksellä, myös soivassa muodossa. Siis laulut, jotka kerääjien aikanaan piti merkitä muistiin nuotein, koska ääntä tutkijat eivät vielä pystyneet tallentamaan.

"Tosin tähän liittyy pieni luotettavuuskysymys: emme voi tietää, kuinka tarkkoja sävelmien kerääjien transkriptiot ovat olleet", huomauttaa professori Petri Toiviainen Jyväskylän yliopistosta.

Hän on suunnitellut ja toteuttanut eSävelmät-tietokannan yhdessä professori Tuomas Eerolan kanssa. Tallennusmuotona ovat miditiedostot, jotka vaativat vähän tilaa. Ne eivät ole suoranaista musiikin juhlaa, mutta antavat osviittaa menneen melodioista.

Arkistojen aarteita voidaan tietokoneiden avulla myös visualisoida ennen näkemättömän konkreettisesti.

Länsi- ja itäsuomalaisissa näyttäisi olevan eroa, mikäli laulujen ajatellaan heijastelevan laulajan tuntoja.

Suruisia lauluja on tallennettu aikanaan eniten Inkerin alueelta. Kainuun tietämilläkin näyttää olleen enemmän murhemieltä kuin vaikkapa Lounais-Suomessa.

"Kiinnostava on sekin havainto, että aineiston mukaan Pohjanmaalla laulut alkavat hyvin yleisesti perussävelestä, toonikasta", Toiviainen mainitsee ja miettii hiukan huvittuneena, voisiko moisen lukea pohjalaisen suorapuheisuuden yhdeksi ilmentymäksi.

Kansanmusiikin professori Heikki Laitinen Laitinen on kuitenkin hiukan skeptinen sen suhteen, miten oleellista duurin ja mollin esiintymistiheyksien jäljittäminen on musiikin kannalta.

"Jos vaikka iloa ja surua ajatellaan, ero tulee pikemminkin esiin tempossa."

Tutkijana Laitinen on eSävelmistä innoissaan.

"Monet kokoelman perusteella tehdyt kartat ovat valtavan kiinnostavia. En pidä niitä niinkään tutkimustuloksina, vaan ehdottoman mahtavina ideoina siitä, mitä tulevaisuudessa voidaan tällä menetelmällä tutkia."

Eikä tarvitse olla tutkija voidakseen kurkkia netistä, mitä missäkin on laulettu.

Petri Toiviaisen mukaan eSävelmät syntyi sivutuotteena, kun haluttiin kehittää musiikkia analysoivia tietokonepohjaisia menetelmiä. Yksi tavoite oli tahtilajin mallinnusohjelma, johon tarvittiin laaja digitoitu musiikkiaineisto.

eSävelmät liittyy 2000-luvulla kehittyneeseen uuteen tutkimusalaan nimeltään musiikin sisältöhaku.

Termi tulee englanninkielen sanoista Music Information Retrieval. MIR-tutkimuksissa yhdistetään musiikkitieteen, kognitiivisen musiikkitieteen, tietojenkäsittelytieteen ja signaalinkäsittelyn menetelmiä.

eSävelmiä on jo käytetty myös kansainvälisissä tutkimuksissa.

Lisää aiheesta:

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi