Katutaiteilija Banksysta tuli valtaeliitin suosikkitaiteilija

BRISTOL. Banksyn, Britannian ja ehkä koko maailman kuuluisimman pseudonyymi katutaiteilijan, suurnäyttely avautui taiteilijan entiseen kotikaupunkiin Bristolin kaupungin taidemuseoon

Kaikki tapahtui taiteilijalle tyypillisen salamyhkäisesti. Edes monet museon kuraattoreista eivät tienneet, mitä oli tekeillä. He luulivat, että museo oli suljettu elokuvan kuvausten vuoksi.

Banksy vastaan Bristolin museo -näyttelyn järjestelyistä vastasi museon johtaja Kate Brindley. Hänkään ei tietääkseen koskaan tavannut itse taiteilijaa, vaan kaikki hoitui välikäsien kautta.

Aiemmin Banksy on suhtautunut taidemuseoihin pilkallisesti. Toki hänen töitään on ennenkin nähty arvokkaissa museoissa, mutta ne on ripustettu omin luvin.

Bristolin näyttelyn avauduttua graffitipiireissä epäilemättä mutistiin, että viimeistään nyt sapluunamaalari on myynyt sielunsa. Bristolin poliisia 1990-luvun alussa pakoillut entinen "seinientöhrijä" ei kuitenkaan voinut vastustaa voittoisaa kotiinpaluuta.

Ainakaan Bristolissa Banksya ei pidetä enää vandaalina. Muutama vuosi sitten kaupungin pormestari järjestytti kansanäänestyksen sukupuolitautien poliklinikan seinään ilmestyneestä Banksyn seinämaalauksesta. 93 prosenttia bristolilaisista halusi sen jäävän.

Lausuntojen perusteella Banksy itsekin tuntuu olevan hämillään siitä, että katutaiteesta on tullut viimein salonkikelpoista.

"Tämä on ensimmäinen tekemäni näyttely, jossa veronmaksajien rahaa on käytetty töideni ripustamiseen, eikä niiden tuhoamiseen", hän sanoi näyttelyn tiedotteessa.

Banksy ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkkä seinämaalari, vaan esillä on maalauksia, patsaita ja installaatioita. Tyylien kirjo ja töiden määrä vahvistavat kuvaa, että Banksy on apureiden ja pr-väen ympäröimä taidetehdas, joka tuottaa nokkeluuksia.

Katutaiteilija on todellinen kansantaiteilija, sillä viestit ja vitsit aukeavat ensisilmäyksellä. Ne ovat kuin yhden ruudun sarjakuvia tai tavallista laadukkaampia t-paitoja torilla.

Vinoa, lempeää huumoria on joka työssä. Heikoimmillaan se on koulupoikamaista. Parhaimmillaan huumori on mustanpuhuvaa, kuten maalaus nälkäänäkevästä afrikkalaislapsesta, jonka t-paidassa lukee "Vihaan maanantaita!"

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi