Kirjailija Bo Carpelan on kuollut

Tänään perjantaina kuollut Bo Carpelan oli yksi näkyvimmistä suomenruotsalaisista kirjailijoista sodanjälkeisessä Suomessa. Hän oli myös harvinaislaatuisen monipuolinen kirjailija, jonka tuotanto koostuu runoista, romaaneista, libretoista ja lastenkirjoista. Hänen poikkeuksellisen pitkä kirjallinen uransa kesti peräti 65 vuotta.

Nelisenkymmentä teosta julkaisseen Bo Carpelanin uusi romaani Lehtiä syksyn arkistosta (Ur höstens arkiv) ilmestyy Caj Westerbergin suomentamana ja Otavan kustantamana elokuussa 2011.

Runoilijana aloittaneen kirjailijan ensimmäinen suuri proosateos Myöhäiset äänet (Rösterna i den sena timmen, 1971) oli monologeista rakentuva ydintuhokuvitelma. Varsinaiseksi läpimurroksi muodostui vaikuttava ja runollinen päiväkirjaromaani Axel (1986), joka kertoo Jean Sibeliuksen köyhän mesenaatin Axel Carpelanin elämästä. Tämä romaani tavoitti viimeistään myös kaikki suomenkieliset lukijat.

Benjaminissa (1997) kirjailija tarkasteli niin ikään kahden erilaisen ihmisen välistä yhteyttä. Kirjailijan ennakkoluulottomasta halusta kokeilla erilaisia ilmaisumuotoja kertoo se, että hän on kirjoittanut myös satiirisen farssiromaanin Ovella kohtaat itsesi (Din gestalt bakom dörren, 1975).

84-vuotiaana kuollut Bo Carpelan oli poikkeuksellisen palkittu kirjailija, myös kansainvälisesti. Hänelle on myönnetty Finlandia-palkinto kahdesti, vuosina 1993 ja 2005. Hän sai palkinnon romaaneista Alkutuuli (Urwind) ja Kesän varjot (Berg). Valtion kirjallisuuspalkinnon hän on saanut vuosina 1969, 1972, 1987 ja 1989. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto myönnettiin hänelle vuonna 1977 runokokoelmasta I de mörka rummen, i de ljusa. Ruotsin akatemian pohjoismainen palkinnon hän sai vuonna 1997.

Filosofian tohtori Carpelan toimi myös kriitikkona, kääntäjänä ja Helsingin kaupunginkirjaston apulaisjohtajana 1964–1980. Taiteilijaprofessoriksi hänet nimitettiin vuonna 1980.

Runoilijana suomenruotsalaista modernismia laventanut Bo Carpelan halusi "täsmentää elämystä, näkyä tai tunnelmaa" juuri kirjoittamalla". Siksi runous oli hänelle "silmillä kuuntelemista".

Bo Carpelanin runoudella oli myös tiivis suhde antiikkiin. Hän julkaisi vuonna 1984 kokoelman Marginalia, joka pari vuotta myöhemmin ilmestyi suomeksi Tuomas Anhavan käännöksenä. Kirja koostui lyhyistä aforistisista runofragmenteista, jotka olivat syntyneet reunamerkintöinä antiikin Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa. Inspiraatiota Carpelan oli hakenut yli kahdeltakymmeneltä runoilijalta.

Viime vuonna julkaistussa uudessa kirjassaan Gramina hän palasi samaan konseptiin, tällä kertaa keskittyen kolmeen Italian niemimaan klassikkoon: Horatiukseen, Vergiliukseen ja Danteen. Yhtä aikaa alkuteoksen kanssa ilmestyi myös Caj Westerbergin suomennos.

Alkukielellä Bo Carpelania kustantaa Schildts.

Carpelanin kuolema nousi näkyvästi uutisiin myös Ruotsissa. Esimerkiksi Dagens Nyheter kertoi kuolemasti näyttävästi verkkosivuillaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi