Kirjailija Reko Lundán on kuollut

Kirjailija ja ohjaaja Reko Lundán kuoli 27. lokakuuta pitkään sairastettuaan Helsingissä. Hän oli syntynyt Janakkalassa 2. huhtikuuta 1969.

Lundán oli ikäpolvensa tuotteliaimpia ja valovoimaisimpia taiteilijoita. Hänen traagisesti parhaaseen vaiheeseen pysähtynyt kirjallinen tuotantonsa sisältää kahdeksan näytelmää, kolme romaania ja kuunnelmia.

Hän myös ohjasi paitsi omat tekstinsä myös draamakirjallisuuden suuria klassikoita.

Lundánin viimeinen ohjaus oli Ruotsalaiseen teatteriin syyskuussa valmistunut Den dansande prästen, Erik Wahlströmin romaanin dramatisoinnista syntynyt karnevalistisen kirkas kuljetus Uno Cygnaeuksen elämästä. Lundánin viimeinen oman näytelmän ohjaus Kutsumattomia vieraita on edelleen Suomen Kansallisteatterin ohjelmistossa.

Lundánin työlle ominaista oli paitsi kokemuksellisuus myös runsaan tausta-aineiston kokoamiseen perustuva työtapa. Hänen teatterissaan oli väkevästi läsnä yhteiskunnan omatunto.

Hän antoi kasvot kvartaalitalouden kuoppiin pudonneelle pienen ihmisen isänmaalle.

Tyypillinen reaktio syntyi, kun Kom-teatteri vieraili tammikuussa Tallinnan kansainvälisellä teatterifestivaalilla esittäen Lundánin kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Tarpeettomia ihmisiä.

Näytelmässä kuvataan varsin raadollisesti perheväkivaltaa, syrjäytymistä ja työttömyyttä.

"Tunteeko hän tämän perheen?" kysyi virolainen perheväkivallan tutkija. "Hän kirjoittaa täsmälleen samanlaisesta tapauksesta, jonka olen työssäni kohdannut."

Tutkijan repliikki osuu Lundánin tuotannon ytimeen. Hänen kaikki näytelmänsä ovat niin tarkasti havainnoituja, ettei katsojalla ole tunnistamisen vaikeutta. Lundán sanoikin usein taiteen painon syntyvän kommunikoinnista.

Lundánin töissä henkilökohtaisuus ja kuvitellut ihmiskohtalot risteytyivät riemullisesti elävänä teatterina, kuten hänen Komille kirjoittamissaan ja ohjaamissaan perhenäytelmissä Aina joku eksyy ja Teillä ei ollut nimiä.

Teatterin eettiset lähtökohdat ja yhteiskunnallisuus olivat hänen työnsä perusta. Nähkää, miten suomenselkä jakaa ihmiset optiorikkaisiin ja köyhyyskuoppaan pudonneisiin!

Hän pääsi lähelle henkilöitään myös silloin, kun ohjasi muiden kirjoittamia näytelmiä. Anton Ťsehovin Lokin tai Vanja-enon ihmiset olivat tunnistettavia aikalaisiamme, ja suurten amerikkalaisten klassikoiden kuvaamat elämänvalheet siirtyivät suoraan oman yhteiskuntamme sairaskuviksi.

Kansallisteatterissa esitetty William Shakespearen Kuningas Lear syntyi Irakin sodan pahimpaan vaiheeseen, ja sen voi lukea myös ohjauksesta.

Esikoisromaanistaan Ilman suuria suruja hän sai HS:n kirjapalkinnon. Hän sai myös mm. Lea- ja Kalima-palkinnot. Lundánin viimeinen ja kolmas romaani on Viikkoja, kuukausia, jonka hän kirjoitti yhdessä vaimonsa Tinan kanssa. Romaani on rehellinen, suora ja traaginen kuvaus kuolemansairauden satuttamasta perheestä.

Lundán uskoi rakkauden ikuiseen voimaan. "Jäljelle jää ajatusenergia, joka ei katoa koskaan", hän sanoi syyskuussa, kun tapasin hänet viimeisen kerran.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi