Kirjailija noudatti Raamatun jokaista sääntöä

A. J. Jacobs noudatti vuoden ajan kaikkia Raamatun sääntöjä, kirjaimellisesti. Sitten hän kirjoitti siitä kirjan.

Kirjan kannessa hymistelee tyhmän näköinen partasuu valkoisessa kaavussa, lammas vieressään ja paimensauva kädessään. Ilmeisesti kyseinen kirjailija, noudattamassa jotain muumioitunutta sääntöä pikkuisen liian kirjaimellisesti.

Sillä eihän uskonnoista saa mitään järkevää irti, jos vain seuraa niiden lakeja – kirjaimellisesti tai ei.

Kirjaimellisuus on toiselta nimeltään fundamentalismia. Yhdysvalloissa miljoonat amerikkalaiset lukevat Raamattua kirjaimellisesti. Eivät he kaikki kajahtaneita konservatiiveja ole. Mutta eivät varsinaisesti Jacobsin kaveriporukkaa.

Jacobs on agnostikko maallistuneesta newyorkilaisesta juutalaisperheestä. Hän myöntää ajatelleensa aluksi, että kunhan hän vain veisi kirjaimellisen lukemisen äärimmilleen, hän onnistuisi näyttämään juutalaisen ja kristillisen fundamentalismin naurettavuuden.

Onneksi kirja Raamatullinen vuosi ei jää naureskeluksi. Nauraakin saa, lähinnä Jacobsille itselleen. Hänellä on valloittava tapa vitsailla itsestään.

Samaa tyyliä tämä Esquire-lehden kirjoittaja käytti jo edellisessä bestsellerissään, The Know-It-All, jossa hän luki koko Encyclopedia Britannican ja yritti tulla maailman fiksuimmaksi. Seuraavassa kirjassaan Jacobs yrittää elää vuoden mahdollisimman terveesti ja pohtia terveyttä.

Eikä Jacobs ole niin tyhmä kuin miltä kannessa näyttää. Heti johdannossa hän vastaa epäilyyni. Hän tietää, ettei kaikkea voi tulkita kirjaimellisesti.

Hän haluaa tutkia mitä kirjaimellisuus on. "Yritän löytää raamatullisen säännön tai opetuksen alkuperäisen merkityksen ja noudattaa sitä kirjaimellisesti."

Kun kyseessä on selvästi kuvaannollinen ohje – kuten taivaan valtakunnan takia itsensä kuohiminen – hän ei noudata sitä kirjaimellisesti. Muuten hän toimii kirjaimellisesti.

Raamatullinen vuosi etenee kronologisesti. Jacobsin parta kasvaa samalla kun hän kokeilee uusia sääntöjä. Niitä on yli 700. Koska suurin osa löytyy Vanhasta testamentista, hän päättää elää ensimmäiset yhdeksän kuukautta sen mukaan, eli käytännössä juutalaisesti.

Hän tapaa toinen toistaan oudompia juutalaisia ja kristittyjä, yrittäen aidosti ja lämpimästi ymmärtää heitä. Sellaisia kuten herra Berkowitz, jonka työ on tutkia juutalaisten vaatteita varmistaakseen ettei niitä ole valmistettu sekakuiduista.

Berkowitz opettaa Jacobsin erottamaan mikroskoopilla kuidut toisistaan ja kertoo onnen tunteesta, jonka hän saa noudattaessaan käskyjä, joita ei itse ymmärrä.

Jacobsin mielestä siinä on jotain pelottavaa, hallitsematonta. Paradoksaalisesti, sääntöjen noudattaminen tuo elämään jotain kaoottisen oloista.

Hygieniasääntöjen kanssa on hankalaa. Naisiin ei saisi koskea viikkoon kuukautisten jälkeen. Jacobs päättää, ettei koske tuntemattomiin naisiin koskaan. Ei edes kassaneidin kättä, kun hän antaa vaihtorahoja.

Esquiren kuvatoimittaja lähettää Jacobsille kalenterin kuukautiskierrostaan ja kysyy haluaisiko hän sen myös excelinä.

Jacobsin vaimo Julie pitää touhua "teologisena bakteerileikkinä". Jacobs ei istu viikon aikana samassa tuolissa kuin Julie, joka tietysti miehensä poissa ollessa kiusaksi istuu kaikilla asunnon tuoleilla.

Sääntöä on vaikea rationalisoida, vaikka jotkut juutalaiset tuntuvat pitävän kosketustaukoa hyvänä intohimolle.

Jacobs on hyvin itsetietoinen ja kriittinen kirjoittaja. Hän esittää oikeat kysymykset ja vastaa niihin. Mutta kuinka rehellinen hän on kirjoittaessaan itsestään?

Hän näkee, kuinka ulkoiset tavat voivat muuttaa sisäisesti. Hän näkee arvioivansa kaiken sen mukaan, tekeekö se hänen elämästään parempaa tai hänestä paremman ihmisen. Hän tiedostaa näin muuttavansa Raamatun elämantaito-oppaaksi. Häntä varoitettiin tästä, se on tapa manipuloida Raamattua ja sen käskyjä.

Mutta luulen, että koska hän ei varsinaisesti antaudu uskonnolliseksi, hänellä ei edes ole muuta mahdollisuutta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi