Kirkan 50-vuotishaastattelu vuodelta 2000

Kirka Babitzin, 50

"Olet syntynyt väärään maahan! Useampikin ihan fiksu ihminen on väittänyt minulle elämäni varrella tällaista, tarkoituksena tietysti vakuuttaa arvostustaan minua kohtaan." Kirka Babitzin viihtyy silti Suomessa erinomaisesti monesta muustakin syystä kuin suosionsa takia.

Kuinkahan monta kertaa Olavi Virrastakin on muistettu haikailla, miten laajaan maineeseen hän olisi yltänyt suureen maailmaan syntyneenä. Onni että hän lauloi meille täällä.

Kirkalle on

tarjoutunut tilaisuuksia esiintyä monessakin maassa.

Kokemuksista on ollut suurta hyötyä ja oman kotimaan yleisö on tuntunut niiden jälkeen aina vain läheisemmältä.

"Kun 1970-luvulla lauloin festivaaleilla maailmalla, olin ehtinyt jo tuntea Suomessa aikamoisen pyörityksen. Oli hyvin opettavaista olla suuren ihmisjoukon edessä, joka ei ennestään tuntenut minua lainkaan."

Monista ihmisistä, joille Kirka on kiitollinen, hän haluaa erityisesti mainita Raimo Henrikssonin.

Tämä toimi paitsi kapellimestarina ja levytuottajana, myös isällisenä neuvonantajana ja suhteiden rakentajana.

Kiitokset irtoavat

Kirkalta muutenkin herkästi.

Hän muistelee D-showkiertueiden loistovuosia. "Kyllähän Danny oli jo silloin kovan luokan markkinointikyky. Mutta hän muisti pitää myös henkisesti huolta meistä tallinsa jäsenistä."

"En tosin käsittänyt mitään kaavioista ja laatikoista, joita hän innokkaasti piirteli ja esitteli. Mutta kaipa meikäläisen luonnonlapsen alitajuntaan sittenkin jäi jotain hyödyllistä tuosta organisaatiopuolestakin."

"Sitten sen showtallin aika oli lopullisesti ohi. Minä olin vihoviimeinen rotta, joka jätti laivan."

Melko harvoin

Kirka on jäänyt bisneksentekijöiden saaliiksi. Verovelkojen paisumisesta aikoinaan yli äyräiden hän syyttää osaksi itseäänkin. Yhdestä levyfirmasta ja parista managerista hän ei pysty vieläkään puhumaan lämpimästi., Se ilmenee hänen tilityskirjastaan Enimmäkseen Kirkasta. Populaarimusiikissa on monilukuinen joukko alueita, joilla Kirka ei ole edes käväissyt.

Silti epäluuloisia kansalaisia riitti, kun vilpitön rokkari koki huiman menestyksen iskelmällisenä tulkkina. Surun pyyhit silmistäni, Syksyn sävelen voittaja 1988, on yksi aniharvoista tuon kilpailun kautta klassikoksi selviytyneistä lauluista.

"1980-luvulla Kirka on joutunut etsimään yleisöä myös ravintoloista", mainitsee tuolloin ilmestynyt Suomalaisen rockin tietosanakirja. Mutta ei hän ollut ainoa.

"Olenhan minä itsekin puhunut jonkinlaisesta alamäestä urallani. Mutta ihmisillehän sitä silloinkin laulettiin ja vaikka väki tanssi, ei siellä välinpitämättömiä oltu. Vuorovaikutus oli vain toisenlainen kuin konserteissa ja klubeilla." "Yksi poikkeus pitää kuitenkin aina olla. Se oli muuan tanssitalo Huvilintu. Vaikka turhaanhan me niuhotimme, kun ei kukaan vilkaissutkaan meihin. Tanssimaan sinne oli tultu."

"Me kutsuimme keskenämme niitä hiihtoliiton jäsentenvälisiksi bileiksi."

Nykyisin Kirkalle - tai siis hänen yleisölleen - tarvitaan kaupunkien suurimmat hallit. Toissa iltana hän sisaruksineen ja kollegoineen astui Areenan lavalle Helsingissä ja ensi kuussa on maakuntien vuoro.

"Viisi perävaunullista rekkaa ja kaksi bussia lähtee tien päälle. Lienee letkana suurin, mitä alalla on Suomea kiertänyt."

Intiimistä tunnelmasta

tuskin voi puhua?

"No eihän se trubaduurihommaakaan ole. Kuulostaa oudolta sanoa, että ikään kuin unohdan yleisön. Mutta siinä mielessä se pitää paikkansa, että en kohdista laulujani kasvottomalle yleisölle, vaan jokaiselle erikseen."

Kapellimestarina on Kassu Halonen, joka Kirkan tavoin oli mukana 1970-luvun Islandersissa.

"Kassu avasi kesällä synnyinseudullaan Oulujärven Manamansalossa musiikkitalon, jossa aiomme ensi vuodesta lähtien tarjota aktiivista musiikkitoimintaa lapsille. Eikä osanotto saa olla varallisuudesta kiinni."

Juuri nyt

onkin syntymässä Kirkan nimeä kantava säätiö, joka jakaa avustuksia lasten ja nuorten musiikkikoulutukseen.

Lapset ovat muutenkin lähellä Kirkan sydäntä. Hän on ollut innolla mukana sekä Lastenklinikan kummien toiminnassa että muissakin yhteyksissä. Hän on toiminut sairaiden, heitteille jätettyjen ja huumeongelmaisten auttamiseksi.

Mestareista puhutaan tällä kertaa vain ohimennen. Mutta kun muut kolme ovat myös lauluntekijöitä, missä piileksii säveltäjä, sanoittaja Kirka? "Olenhan jotakin itsekseni kirjoitellut, mutta kun minua palvelevat niin hienot hovihankkijat, parempi luottaa heihin."

Ilpo Hakasalo

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi