Kolonnan rave-bileissä korvatulppia tarjolla

Musiikki jymisee täysillä reippaat kolme varttia. Nuoriso tanssii tauotta ja täysillä elämäntapabileissään. Repliikeistä kuuluu valtaisan rave-volyymin keskeltä vain muutama sana, ja se lienee tarkoituskin. Tähdet, sota, rakkaus...

Tanssi on suoritusta, kontaktit pelkkiä fragmentteja. Ylioppilasteatterin

Kolonna kuvaa juuri tätä aikaa.

Esitys on epätasainen, yhdenlaisuuttaan hieman yksitoikkoinenkin, ja silti

Kolonnan himo tuoda pintaan ajan henki tekee vaikutuksen. Esitys saa tarkoituksen, vaikka sisältö lähes puuttuu.

Ohjaus ja dramaturgia ovat

Jukka Ruotsalaisen, koreografia

Alma Lehmuskallion.

Näyttämöllä hikoilee ehdottoman periksiantamattomasti 15 ylioppilasteatterilaista tähän päivään stailattuina ja kaikkensa likoon pannen. He eivät ole tanssijoita, mutta tanssivat, kuin ei muuta mahdollisuutta olisikaan. Tämä on kuvatun yhteisön ainutta elämää.

Toki koreografian tietyt solistisemmat vaiheet, eräänlaiset taidolliset alleviivaukset, pienet klassisemmat tuokiot sujuvat toisilta paremmin kuin toisilta. Mutta eipä haittaa.

Kolonnan esityksessä onkin kysymys muusta. On kysymys yhteisyydestä, siitä miten iso ryhmä toimii yhtäaikaisesti ja toisaalta rytmiä halliten myös eriaikaisesti. Ja se tosiaankin toimii.

Kolonna onnistuu sanomaan sanottavansa.

Herkkäkorvaisille tiedoksi, että YT:n lipunmyyjät tarjoavat katsojille ennen esitystä ilmaisia korvatulppia. Saattavat olla joillekin tarpeen.

Jukka Kajava

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi