Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä

Ote kirjasta Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä:

" Pekan nuorempi tytär Ilona kävi kerran tätinsä Minnamin kanssa Galleria Duettossa Helsingissä katsomassa luonnoksia, joita eräs taiteilija oli tehnyt valmistautuessaan maalaamaan Ilonan isästä muotokuvan. Ilona sanoi tädilleen, että kaikki piirrokset näyttivät esittävän eri ihmistä, "Sinun isäsi on ainakin 10 eri ihmistä", täti totesi sen enempää selittelemättä.

Tähän monisärmäiseen kuvaan toi oman lisänsä se, miten Pekka käyttäytyi eri rooleissaan puolisona/isänä, toimitusjohtaja/hallituksen jäsenenä, kapteenina/merimiehenä, metsästäjän/kalastajana, älykkönä/filosofina ja maanviljelijä/karjankasvattajana. Viimeksi mainittu oli "tavallinen jätkä", joka kulki kumisaappaissa ja työvaatteissa ja kävi vuorollaan lapion, haravan ja talikon varteen. Toimitusjohtaja/hallituksen jäsen taas ei kaveerannut yhtiön alempien työntekijöiden kanssa ja pysytteli muutenkin etäisenä kaikille paitsi muutamalla lähimmäiselle alaiselleen. Hän pysyi liiketapaamisissa miltei sfinksin lailla vaiti, kunnes oli valmis ratkaisemaan asian selkeällä ja peruuttamattomalla päätöksellä. Älykön/filosofin uteliaisuus sen sijaan ulottui tavattoman moniin asioihin, ja tämä puoli hänestä osallistui innokkaasti vilkkaan väittelyn tiimellykseen.

Kuten kaikki, jotka yrittävät selvitä monista ja usein ristiriitaisista rooleista, Pekkakin tarvitsi paikan, jossa hän saattoi olla oma itsensä. Hänelle koti oli sellainen paikka. Useimpien suomalaisten tapaan hän piti itsestään selvänä, että kodin asioista ei puhuta ulkopuolisille. Perheissä, joissa toinen vanhemmista tai molemmat ovat alkoholisteja, on myös yleistä, että muut perheenjäsenet käyvät puolustusasemiin ja pitävät yllä salailun kulissia ulkomaailmaan päin.

Pekan lisäksi Herlinien taloudessa oli kuusi muuta jäsentä, joilla kaikilla oli luonnollisesti omat halunsa ja tarpeensa. Pekan käytös rapistui lopulta siinä määrin, etteivät muut voineet enää viettää normaalia perhe-elämää isän tullessa kotiin humalassa. Kuopus Ilona muistelee:

"Kun isä tuli kotiin, hän muuttui pieneksi lapseksi, jota meidän piti hoitaa. Ei ollut mahdollista tuoda mitään omaa heikkoutta esiin, ja oma kasvuni siinä nuoruusvaiheessa kyllä lykkääntyi kymmenen vuotta eteen päin, ainakin ihmiset ehkä sai semmoisen kuvan, että tässä on tämmöinen myyttinen, voimakas ihmisen, joka pystyy kaiken hoitamaan., Hän sitten romahti täysin lapsen tasolle kotona."

(Ilona Herlin)

Monet Pekan ystävät ja tuttavat ovat kertoneet kuinka syvästi hän rakasti vaimoaan ja lapsiaan, eikä ole mitään syytä otaksua toisin. Mutta siitä ei automaattisesti seuraa, että hän olisi kyennyt tuntemaan heitä kohtaan empatiaa, ymmärtämään heitä tai edes tulemaan heidän kanssa läheskään aina toimeen. Yksi vakava este hyville perhesuhteille oli Pekan oletus, että hän tiesi muita paremmin, mikä oli näiden edun mukaista, Muun perheen näkökulmasta tämä johti eräänlaiseen holhoavaan diktatuuriin, jota leimasivat juopottelu ja käyttäytyminen, jotka lapset edelleen pitävät henkisenä väkivaltana.

"Hän tuli, sitten kun tuli, kotiin, usein juovuksissa, istui keittiön pöydän päähän, ja joi sitten vielä siellä pullon tai kaksi punaviiniä, ja sitten puhui, puhui ja puhui. Ja jonkun oli siinä pakko istua, jonkun meistä. Joku siellä aina oli. Minä olin jo murrosiän ohittanut siinä vaiheessa, kun se oli pahimmallaan, mutta se oli tietysti väärin nuoremmille sisaruksilleni, kun ne joutuivat kuuntelemaan. Hän saattoi puhua tällaista jatkuvaa kolmen tunnin monologia. Ja jos ei kuuntele, niin hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Silloin hän saattoi siirtyä mummin tai Mimmamin luokse ja jatkaa siellä.

"Se oli sitten suuri ihmetyksen aihe minulle, kun kävin ensimmäisen kerran näissä Trionalin (Koneen tyräyhtiön) pikavalvonnoissa (raportointitilaisuuksissa). Huomasin, että täällähän istuu ihan toinen ihminen kuin mitä minä olen nähnyt kotona. Sekin oli varmaan yksi semmoinen omituinen asia ymmärtää, että kun me saatiin kaikista lehdistä lukea, että kuinka isä on Suomen karismaattisin yritysjohtaja, ja paras, ja yleisesti kehuttu, niin me ajateltiin sen perusteella, kuinka hän käyttäytyi kotona, että "jaa tuommoinen on hyvä johtaja!" Kunnes minä sitten näin hänet tekemässä sitä arkipäiväistä johtamista."

(Antti Herlin)

(Julkaistu kirjoittaja John Simonin luvalla)

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi