Koulutuksesta Suomelle vientivaltti

Suomalaiselle koulutukselle olisi ulkomailla ostajia, mutta myyjä puuttuu

On se mahtanut kiinalaisopiskelijoiden mielestä olla näky. Shanghailaisen luokan edessä toinen opettaja esittää ylipainoista potilasta, ja toinen näyttelee painonpudotusneuvoja antavaa hoitajaa.

Ja nyt opiskelijoiden pitäisi vielä itse keksiä tutkimuskysymys! Kiinassa on tapana, että viisas opettaja antaa valmiit vastaukset.

"Lisäksi käytimme rekvisiittana kävelysauvoja, joita ei Kiinassa tunneta", kertoo hoitajaa näytellyt lehtori Saara Hiltunen. Potilaana oli kollega Anita Hollanti.

Normaalisti Hiltunen opettaa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa, mutta tämän syksyn hän opetti Shanghaissa kiinalaisia sairaanhoitajia.

Kyse on koulutusviennistä eli koulutuksen myymisestä ulkomaille. Korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tilausmyynti tuli lainmuutoksen jälkeen mahdolliseksi vuoden 2008 alussa. Kiinan-kauppa on toistaiseksi ainoa toteutunut.

Opetusministeriössä siihen halutaan muutos.

"Suomeen ei ole syntymässä uutta Nokiaa, joten tässä taloustilanteessa pitää etsiä luovasti aloja, jotka voisivat työllistää ja tuoda tuloja. Koulutusviennistä voi hyvinkin kehittyä oma vientialansa", sanoo opetusministeri Henna Virkkusen (kok) poliittinen valtiosihteeri Heljä Misukka.

Kysyntää kyllä olisi. Opetusministeriöönkin on otettu yhteyttä ympäri maailmaa, Qatarista asti.

Esimerkiksi Saudi-Arabia olisi halunnut ostaa koulutusta 300000:lle valtion ja valtionyhtiön työntekijälle.

"Nämä ovat niin valtavia hankkeita, ettei meillä mikään organisaatio tai oppilaitos pysty yksin vastaamaan tällaiseen kysyntään", Misukka sanoo.

Kyse olisi ollut miljoonista euroista.

Misukka toteaa tilanteen olevan nurinkurinen. "Yleensä kehitetään ensin tuote, jota sitten yritetään raivokkaasti markkinoida. Nyt meillä olisi hyvä brändi ja kauheasti kysyntää, mutta ei tuotetta."

Kansainvälisissä Pisa-arvioinneissa pärjäävä Suomi voisi maineensa avulla myydä erityisesti opettajien koulutusta. Oheen voisi liittää opetusteknologian vientiä.

"Yksi esimerkki ovat mobiilipohjaiset oppimisalustat, joita voidaan käyttää kännykän avulla. Kehitysmaissa lapsilla ei välttämättä ole kirjoja ja kyniä, mutta yllättävän monella on nykyään matkapuhelin."

Enää pitäisi löytää myyjä.

"Opetusministeriön on vähän vaikea ryhtyä tekemään bisnestä, pitäisi olla aitoa yritystoimintaa ja oppilaitosten yhteenliittymiä."

Siksi Misukka veti koko syksyn koulutusvientistrategiaa valmistelevaa työryhmää.

Se aikoo ehdottaa koulutusvientiklusterin perustamista Finpron alaisuuteen, koulutushankkeiden nostamista kehitysyhteistyön kärkialoiksi ja riskirahoituksen lisäämistä.

"Korkeakoulujen on vaikea osoittaa itse rahaa tällaiseen aika riskialttiiseen bisnekseen, siihen ei voi käyttää suomalaisnuorten kouluttamiseen tarkoitettua perusrahoitusta. Meillä ei oikein ole rahoitusinstrumentteja."

Bisneksen tyrkkääminen vauhtiin vaatisi valtiolta noin 3-5 miljoonan euron panostukset alkuvuosina.

Hallitus käsittelee Misukan työryhmän ehdotuksia iltakoulussaan tammikuun puolivälissä.

Mutta jotain Misukka odottaa kouluilta itseltäänkin: "Edellytämme että korkeakoulut toimivat tässä vetureina. Niillä on tässä maassa se osaaminen, joka on sitä paitsi julkisin varoin synnytetty. "

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi