Kuka seuraavaksi?

Kaija Saariaho ei ollut yllätys Wihurin Sibeliuspalkinnon saajaksi. Kun Magnus Lindberg on jo palkittu, oli erittäin odotettavaa, että myös kansainvälisesti vähintään yhtä menestynyt ja taiteellisesti merkittävä Kaija Saariaho haluttiin palkita.

Palkituissa on jo pitkään suosittu kansainvälistä suosiota nauttivia säveltäjiä. Suomalaisista Aulis Sallinen oli jo tehnyt läpimurtonsa saadessaan palkinnon. Poikkeuksia ovat lähinnä eräänlainen rohkaisupalkinto kolmelle hienolle suomalaiselle Jean Sibeliuksen satavuotisjuhlissa 1965 sekä Joonas Kokkosen taiteellisesti perusteltu palkitseminen 1973 ilman suurta kansainvälistä suosiota.

Seuraava suomalainen palkittava on Esa-Pekka Salonen ainakin kantaesitystilaajista päätellen. Chicagon sinfoniaorkesteri, Berliinin filharmonikot. . . – kaikki haluavat nyt teoksia myös Saloselta.

Jos laatua katsoo, niin yhtä hyvin palkinnon arvoinen olisi esimerkiksi Jukka Tiensuu. Mutta häntä ei tunneta maailmalla yhtä hyvin.

Entä kansainväliset nimet? Wihurin Sibeliuspalkinto on väistänyt tiukimpia modernisteja. Krzysztof Penderecki sai palkinnon vähän pehmittyään, György Ligeti ryhdyttyään hyvinkin monityyliseksi.

Tiukemmista modernisteista jo yli satavuotiasta Elliot Carteria ei ole palkittu, ei myöskään vaikutusvaltaista säveltäjäkapellimestaria Pierre Boulezia, mikä vaikuttaa musiikkipoliittiselta kannanotolta. Kun et johda meidän Sibeliusta, niin miksi saisit palkinnon!

Ehkä seuraava ulkomaalainen on siis syvällinen ranskalainen, hyvin iäkäs Henri Dutilleux. Vai yllättääkö raati ja palkitsee vihdoin minimalistin? Steve Reichin tai eurooppalaista modernismia minimalismiin yhdistäneen John Adamsin?

Säätiön linja antaa palkinto nykyisin yhdelle kerrallaan on onnistunut. Kun ulkomaalainen ja suomalainen jakoivat palkinnon, oli ilmassa aina kompromissin makua.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi