Kuubattaren lumoava taikapiiri AlineAlone rakentuu kuubalaistanssijan tarinan varaan

tanssi/ täydenkuun tanssit Red Xing, koreografia Raisa Punkki, tanssi Kakuli Davis Lin ja Raisa Punkki, valosuunnittelu Kaisa Salmi.

PYHÄJÄRVI. Ei ole mikään ihme, että koreografi

Palle Granhøj ihastui

Aline Sánchez Rodrígueziin taannoisella Kuuban-matkallaan. Niin tekevät kaikki muutkin hänen tielleen osuvat. Täysi katsomollinen Pyhäjärven festivaalivieraitakin kiljui ja vuodatti kyyneleitään 34-vuotiaan kuubattaren vuoksi. Koska hän on ihana, suoraan sanottuna.

Esiintyjäpersoonallisuuksista kiinnostunut Granhøj on rakentanut

AlineAlone teoksensa kokonaan Alinen tarinan varaan. Se alkaa koreografin ja entisen ballerinan dialogilla, jossa Aline pääsee kertomaan taustastaan, josta tiedämme jotain entuudestaan.

Kuuban kansallisbaletissa kahdeksan vuotta tanssinut Aline on täydentänyt tanssiopintojaan myöhemmin Meksikossa katutanssilla, hip hopilla ja capoeiralla. Kuubalaisen folkloren kaikkine kerrostumineen hän taitaa niin ikään.

Tanssija oli jo jättänyt aktiivisen uransa, kun Granhøj löysi hänet Havannasta, ja kaappasi mukaansa (byrokraattisten sotkujen jälkeen) Århusiin, silloiseen produktioonsa. Ajatus sooloteoksesta Alinelle kypsyi ajan myötä.

Alinen tanssijapersoonassa kaikki tuntuu palautuvan rytmiin, ja tätä Granhøj hyödyntää dramaturgiassa.

Paitsi vahva ja sulava liikkuja, ilmaisuvoimaa uhkuva Aline on myös lahjakas laulaja. Hänen

Guantanamerastaan kuuluu yhtä aikaa tuska, kaipaus ja ilo.

Ja taas kuivataan silmäkulmia.

Vuoroin herkkä, sensuelli ja raivokas Aline tulee vahvasti lähelle myös lausuessaan runoa, jossa ilmaisee turhautumisensa kotimaansa sosiopoliittiseen tilanteeseen. Ja kuitenkin: juuri totalitaarisen järjestelmän ja parhaan mahdollisen tanssikoulutuksen ansiosta Aline on se, mitä on, kuten hän ennen esiintymistään sanoi.

Esittämisen välittömyys on mykistävää, paljolti Granhøjn valintojen, mutta myös Alinen ja hänen kanssaesiintyjiensä, perkussionisti

Niels Kielen ja laulaja

Thierry Boisdonin ansiosta. Ryhmän tiivis ja lämmin energia välittyy yleisöön.

Kielen perkussiot tuovat teokseen afrikkalaisen ulottuvuuden, Boisdonin flamencolaulu espanjalaisen. Kuva kuubalaisuudesta - siis oikeastaan Alinesta - rakentuu suvereenisti näillä keinoilla.

Ennen Pyhäjärvellä nähtyä pohjoismaista kantaesitystä

AlineAlone on esitetty kaksi kertaa, Englannissa ja Puolassa. Tanskan ensi-ilta saa vielä odottaa. Ja Kuuban. Sinne koko työryhmä haluaisi teoksensa viedä, ja näin toivoisin myös tapahtuvan.

Torstain ohjelmassa nähtiin myös Suomen kantaesitys, muutaman vuoden San Franciscossa asuneen

Raisa Punkin uusi teos

Red Xing. Vahvasti liikelähtöisessä teoksessa Punkin kanssa tanssii

Kakuli Davis Lin. Urbaaniin ympäristöön sijoittuva teos on kauttaaltaan dynaaminen.

Liikkeenlaatu on jäntevää, sulavaa ja pehmeää - ja sitä on paljon. Unisonoissa liike tuntuu virtaavan esteettömänä, mikä tuntuu hyvänä olona katsojan kehossa.

Tätä tukee elektroninen musiikki, jossa on sopivasti groovea.

Sisällöltään teos jää kuitenkin ohueksi ja etäiseksi, luonnosmaiseksi.

Kaisa Salmen valosuunnittelussa huomiota kiinnittävät lattiaan suunnatut projisoinnit - eriväriset ihmishahmot - jotka vahvistavat kuvaa elävästä kaupunkimiljööstä, jossa erilaiset ja eri taustan omaavat ihmiset elävät rinta rinnan.

Näin San Francisco on tarttunut koreografiin!

Anni Valtonen

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi