Kuvat tutkivat ihmisen olemusta

Marja Pirilä (s. 1957) kutsuu näyttelyään tutkimusmatkaksi ihmisen olemukseen. Häntä kiehtoo ajatus siitä, että me olemme pohjimmiltamme yhtä, että minä olen sinä.

Kahteen keskeiseen teokseensa Pirilä on kuvannut kymmeniä lapsia 8- ja 16-vuotiaina, jokaisen mustaa taustaa vasten ja täsmälleen samassa asennossa.

Hän on valottanut yksittäiset valokuvat päällekkäin ja saanut aikaan valohahmoja, joissa persoonallisuuden ulkoiset piirteet ovat hiuksia ja vaatetusta myöten sulautuneet yhteen. Minä olen / kahdeksanvuotias ja Minä olen / kuusitoistavuotias (2009) ovat vangitsevia henkilökuvia, joissa esiintyvät hahmot sisältävät kaikki Pirilän kuvaamat henkilöt ilman että ne esittävät ketään heistä. He ovat eräänlaisia ikäistensä ihmisten arkkityyppejä.

Vaikka kuvat ovat uusia, tiedän nähneeni nämä valohahmot aikaisemmin. Pirilän tutkimusmatkan tulokset ovat sukua esimerkiksi ikonitaiteen perinteelle esittää pyhät ihmiset vailla heidän inhimillistä tai maallista persoonaansa korostavia piirteitä.

Uskonnollisia sävyjä Pirilän teoksiin tuo myös niitä yhdistävä otsikko Minä olen.

Jaakko Heikkilän (s. 1956) näkökulma on toinen, mutta hengeltään samansuuntainen. Hän on kiinnostunut vähemmistöjen ja pienyhteisöjen edustajista. Hän kuvaa heidät hyvin läheltä ja nimeää myös kuvansa heidän mukaansa.

Suurikokoiset värivalokuvat ovat paitsi lämpimiä ja myötäeläviä myös harmonisia.

Taustalla vaanivan pelon ja kärsimyksen Heikkilä on rajannut kuviensa ulkopuolelle, mutta muistuttaa niistä näyttelynsä tiedotteessa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi