Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyt ovat läkähdyttävä runsaudensarvi

Kuvataideakatemia täyttää tänä vuonna 160 vuotta. Juhlavuoden ansiota tai ei, mutta tämän kevään maisteritöiden kokonaisuus on aiempaa pohditumpi ja keskitetympi, aiempaa kiinnostavampi.

Kokonaisuus on monipuolinen. On maalauksia, veistoksia, tilateoksia, ympäristö- ja ääniteoksia, installaatioita, piirroksia, videoita, valokuvia, erilaisia projekteja, verkkoteoksia ynnä muita.

Näyttelyyn osallistuu kaikkiaan 43 valmistuvaa maisteria.

Lopputyönäyttely on massiivinen ja jakautuu tällä kertaa viiteen paikkaan eri puolille kaupunkia, joten kiinnostuneen katsojan täytyy jalkautua.

Suuri yleisö voi läkähtyä heti alkuunsa. Sen sijaan taideasiantijoiden kannattaa suorittaa koko varvi: tulevaisuuden nimiä on roppakaupalla.

43 nuoren taiteilijan töissä on paljon kiinnostavaa mutta mielestäni myös taiteellisia rimanalituksia. Kaikkea hyvääkään ei mahdu mainitsemaan tässä.

Kuvataideakatemian galleriasta mieleen jää erityisesti Riikka Leppäsen hieno veistos Suhteessa, punaisin langoin toisiinsa sidotut kaksi ihmishahmoa.

Tai Michiko Isogain japanilaisittain suloinen 3D-animaatio musiikkeineen ja käsinpiirrettyine pienine sarjakuvamaisine kuvineen.

Johanna Raekallion teos Kolmas vaihtoehto Galleria Välivuodessa yltää keskustelunavaukseksi. Kodinomaiseksi lavastetussa galleriassa on eri tiloihin sijoitettuja, poliittisesti aktiivisten nuorten henkilöiden haastatteluja, joita kuunneltuaan miettii omaa paikkaansa yhteiskunnassa.

Ainakin itse, haastatteluja kuulokkeista kuunneltuani, tajuan kuuluvani sukupolveen, joka – vastoin nuoruutemme ihanteita – on rakentanut yhteiskunnan, joka ei ole kaikille avoin enää.

Maisteritöissä saisi olla enemmän räväkkyyttä. Räväkkyytenä en pidä esimerkiksi Pilvari Pirtolan käsitteellistä ”taiteilijan omakuvaa”, jota yksikään suomalainen taidemuseo ei ole huolinut. Pirtolan installaatio koostuu kyseisestä vedoksesta ja museotyöntekijöiden hänelle lähettämistä kohteliaan tylyistä kieltokirjeistä.

Ja näinkin voi maalariopiskelija suorittaa maisterintyönsä: Eemil Karilan teoksessa maahanmuuttajamuusikot tulkitsevat suomalaisia iskelmiä.

Valokuva on nykytaiteen keskiössä. Siltäkään ei voi siis välttyä, että Kuvataideakatemian maisterit, osa heistä maalareita, keskittyy valokuvaan.

Näyttelyarvio kokonaisuudessaan keskiviikon Helsingin Sanomissa.

Kuvataideakatemian lopputyönäyttely 15.6. saakka. Taidemuseo Tennispalatsi, (Salomonkatu 15), ti–su 11–20.30, Kuvataideakatemian galleria, (Kasarmikatu 44) ja FaFa-galleria, (Lönnrotinkatu 35), joka päivä 11–18, Galleria Välivuosi, (Oksasenkatu 11), joka päivä 15–20.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi