Lämpeneminen on totta, sanoo HS-raati

Kolme neljännestä HS-Raadin jäsenistä ei usko, että tutkijat liioittelisivat ilmaston lämpenemistä. 82 vastaajasta vain seitsemän uskoi liioitteluun. 14,6 prosenttia ei ottanut kantaa.

"On vaikea ymmärtää, ketä ilmastonmuutoksen liioittelu hyödyttäisi. Sen sijaan on erittäin suuria taloudellisia intressejä vähätellä sitä", kirjoittaa ohjaaja Atro Kahiluoto.

Kampanjapäällikkö Petri Merenlahti lainaa Arnold Schwarzeneggeriä: "Jos 98 lääkäriä sanoo, että poikani on sairas ja tarvitsee hoitoa, ja kaksi on sitä mieltä, että poika on terve eikä ole syytä tehdä mitään, uskon niitä 98:aa. Kysymys on siitä, että käyttää tervettä järkeä. Sama juttu ilmastonmuutoksen kanssa."

Useat raadin vastaajista moittivat ilmaston lämpenemisen vähättelijöitä itsekkyydestä, vainoharhaisista salaliittoteorioista ja siitä, ettei uskota edes omiin silmiin.

"Minä uskon ilmastoa. Kun minä olin pieni, oli pitkien kalsareiden ja luonnonjäiden talvet. Onk enää? Kyä ei o", sanoo kirjailija Tuomas Kyrö.

Toimittaja Johanna Korhosen mukaan tiedemaailmassa tulosten epäily ei tarkoita samaa kuin arkikielessä. Professori Ullamaija Kivikuru taas moittii mediaa kriitikkojen ylikorostamisesta.

"Media on oman luonteensa mukaisesti suhteettomasti kiinnostunut dissidenteistä. Tässä asiassa ei dissidenttien näyttö vakuuttanut, vaikka se on saanut runsaasti tilaa julkisuudessa."

Professori Kari Enqvistin mukaan ongelma on se, että yleisöllä ja erityisesti toimittajilla on vaikeuksia ymmärtää tieteenteon dynamiikkaa.

"Tieteessä on aina epätarkkuutta ja harmaita alueita."

Enqvist myös muistuttaa, että tiedeyhteisö ei ole samanmielinen monoliitti.

"Sen joukosta löytyy aina sekä toisinajattelijoita, kaunaisia kverulantteja että suoranaisia hulluja. Niinpä olen varma, että MOTin puuhakkaat toimittajat pystyisivät kaivamaan esiin jonkun tohtori Tolvanan Harhamalan yliopistosta väittämään, että maapallo on litteä. Tai että salaliittonsa verivalalla vahvistaneet tutkijat vähintään liioittelevat maapallon pallomaisuutta."

Professori Martti Koskenniemen mukaan monimutkaisen teknologian maailmassa riippuvuus asiantuntijauskosta kasvaa.

"Mistä 'tiedän', että pankkikorttimaksu menee perille (eikä Wahlroosin taskuun) tai että atomivoimalassa todella halkeaa uraani (eikä siellä esimerkiksi piiskata orjia polkemaan energiapyöriä). Ilmastomuutoksen kieltäminen edellyttäisi niin synkkää skeptisyyttä tämän maailman toiminnasta, ettei aamulla olisi mitään syytä mennä töihin."

Ilmastonmuutoksen liioitteluun uskova professori Laura Kolbe sanoo, että ilmastotietoisuudessa on monella tavalla kyse eräänlaisesta uskonnollisesta herätyksestä.

"Se antaa mahdollisuudet kilvoitella kohti parempaa elämää ja samalla uudistua moraalisesti ja henkisesti. Lieveilmiönä on länsimaisen ihmisen syyllistäminen; jos et elä luonnon ehdolla, olet sitä vastaan", Kolbe sanoo.

Kolumnisti Johannes Koroman mukaan monet seikat viittaavat siihen, ettei tavallista tieteellistä kritiikkiä haluttaisi sallia.

"Epäilyksiä herättää myös se, että liian usein IPCC:n tuottamasta tiedosta tehtävät johtopäätökset ovat innokkaiden 'maallikoiden' vihreän liikkeen ja asiasta innostuneiden toimittajien tekemiä ja perustuvat vain valikoituihin osiin tieteellistä tutkimusta."

Kulttuuriyrittäjä Raoul Grünstein arvelee, että osa tutkijakunnasta esittelee tuloksensa ristiriidattomammaksi kuin mitä tieteellisen tiedon koeteltavuus edellyttäisi.

"Poliittisen päätöksenteon tulisi lisäksi vastata kysymykseen, tulisiko kaikista ihmiskunnan ongelmista juuri tämän ratkaisuun nyt panostaa. Väittelyssä tulee pärjätä muilla keinoin kuin julistautumalla totuuden auktoriteeteiksi."

Filosofi Kalle Haatainen taas sanoo, että dialogi ja epäily ovat välttämättömiä, vaikka moni varteenotettava tutkimus todistaakin ilmaston lämpenemisestä.

"Mihinkään ei ole niin laiskaa ja helppoa uskoa kuin ihmisen aiheuttamaan perikatoon; me lähes haluamme sitä. Kriittisyys ei toki tarkoita silmien ummistamista."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi