Leinosen ja Sakkisen provosoiva näyttely jättää tyhjän olon

Jani Leinosen ja Riiko Sakkisen nimet, kasvot ja tempaukset ovat julkisuudesta tuttuja, mutta näiden "nuorten" taiteilijoiden taiteen sisältö on varmaan jäänyt monelle epäselväksi.

Boheemeja naapurinpoikia Leinonen (s. 1978) ja Sakkinen (s. 1976) tietysti pyrkivät olemaankin. Heidän yhteisen museonäyttelynsä nimikin on tuttavallisesti Janin ja Riikon vapaa maailma.

Jos hetkeksi työntäisi taiteilijoiden julkisen kuvan sivuun ja yrittäisi eritellä, miltä näyttelyssä näyttää ja tuntuu. Mikä siinä edustaa Leinosen ja Sakkisen taiteellisen merkittävyyden – jos sellaista on – ydintä?

Ensinnäkin Vapaa maailma näyttää hyvin perinteiseltä museonäyttelyltä. Teokset ovat niin säntillisessä järjestyksessä, että eräiden maalausryhmien millintarkka ripustus alkaa vaikuttaa tarkoitushakuiselta ylilyönniltä. Tämäkö muka Suomen nykytaiteen anarkistien yhteisnäyttely!

Omanlaisensa viesti sisältyy siihenkin, kuinka muutaman kollaasiteoksen materiaalimäärittelyksi on merkitty "akryyli pornokuvalle".

Taidemaailman käytäntöjen ironisointi ei tietenkään ole uusi veto taiteilijoilta: aiemmin Sakkinen esimerkiksi on vetänyt ihmisiä nenästä esiintymällä ulkomaalaisena taideguruna, ja Leinonen on tuunannut uusiksi muiden taiteilijoiden teoksia.

Moni teos näyttelyssä käsittelee näennäisen huolettomasti globaalin (media)todellisuuden kipupisteitä: taloutta, politiikkaa, uskontoja, sotaa, köyhyyttä ja riistoa. Ja tietenkin taide-elämää.

Tyylilaji on usein groteski, kun internetistä ja kulutushyödykkeistä poimitut kuvat tai sloganit päätyvät Leinosen ja Sakkisen myllyyn. Mainittakoon erikseen, että jälki on välillä tulkittavissa rivoksi, eikä näyttely todellakaan sovi alaikäisille.

Sitä paitsi Coming Home -kollaasimaalauksessa on pohjana alastonkuva, jossa aivan selvästi on alaikäisiä tyttöjä. En oikein tiedä mitä teoksesta pitäisi ajatella. Halutaanko sillä saada syyte oikeuteen? Puistattaa.

Arvio kokonaisuudessaan tiistain kulttuurisivuilla.

Janin ja Riikon Vapaa maailma 4.5. saakka Amos Andersonin taidemuseossa (Yrjönkatu 27). Ma–pe 10–18, ke 10–20, la–su 11–17.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi