Lukijat muistelevat Kirkaa

" Kirka oli hevimies, joka suhtautui elämään myös ihastuttavalla keveydellä."

Fiona

" Kirkassa menettiin mieletön ääni ja kunnon showmies sekä loistava persoona ja lämminsydäminen ihminen."

Simo

" Kirka oli äänenkäytöllisesti kaikkea muuta kuin esikuva ainakaan klassiselle laulajalle, mutta lavakarismaa hänessä oli vaikka muille jakaa ja taito ottaa yleisö oli sellainen, josta kenen tahansa esiintyvän taiteilijan olisi syytä ottaa mallia. Hänen suosionsa ei ollut sattumaa."

Mikko-Oskari

" Surun pyyhit silmistäni pois - Tuota laulua olen elämäni varrella monesti kuunnellut ja aina se on lohduttanut omissa suruissani."

Nuori 70-luvulla

"Olen seurannut Kirkan uraa ja ollut hänen ihailijansa siitä asti kun siskoni kanssa kävimme kuuntelemassa Kirkaa ja Creatures-bändiä Kulttuuritalon kellarissa. Nyt ei ole suru vain silmissäni vaan myös sydämessäni. Sitä ei voi pyyhkiä pois. Surunvalitteluni omaisille."

Ally

"Olin 13-vuotias, kun Kirka sai minut kirkumaan, kiipeämään lavalle, laulamaan mukana.. pääsin jopa keikkabussiin saamaan nimikirjoituksen käsivarteen, joka piti pistää muovipussiin saunailtana. Vaikka en ollut vielä 16 vuotias.. shallalalalalalallallaa.. oisin sen suukon halunnut silloin."

Raisa-Tiina

"Osanottoni hienon, lahjakkaan esiintyjän ja raspikurkun perheelle ja omaisille. Taidanpa laittaa Silta yli synkän virran-kappaleen soimaan... Surullista."

Jenni

"Kirka oli myös Virossa 60-luvun sukupolven suuri suosikki (television kautta). Südammeliset surunvalittelut omaisille ja koko Suomen kansalle."

Irja

"Ala-asteikäisenä Kirka-fanina elämän täyttymys oli, kun 90-luvun alussa sain Kirkalta nimmarin Saariselän Retkeilykeskuksen keikan jälkeen. Hän ohjasi minut mukaansa keittiön puolelle, pakoon villiintyneitä keski-ikäisiä naisia.

Toinen "kohtaaminen" Kirkan kanssa oli, kun olin menossa äidin ja isän kanssa katsomaan loppuunmyytyä Mestarien keikkaa Vaasassa. Hän toimi liikenteenohjaajana liikennekaaoksessa ja paukutti automme konepeltiä merkiksi, että keikka-bussi kääntyy siihen meidän eteemme."

Lasse-81

"Onneksi ääni on tallella ja persoonan lämpö ja voima säteilevät siitä meille lohduksi kun kuljemme omaa kilometripylvästämme kohti." 

Karlos

"Aika surullista, kasvoin pienestä tytöstä nuoreksi neidiksi Kirkaa kotona kuunnellen. Melkoinen ammattilainen!"

Jo aikuinen

"Veljeni näköispatsas, Kirka, joka yhdisti vuonna 1973-74 veljeni ja vaimonsa toisiinsa ollessamme katsomassa Kirkaa Turun VPK-talolla kauan sitten, jolloin veljeni ja Kirka olivat kuin veljekset, olen yllättynyt, surullinen... syystä, että kälyni ihaili Kirkaa tavattomasti - hän ihastui siltä silmänräpäykseltä sinä tanssi-iltana myös veljeeni, se oli Kirkan ansiota se... ja moni muukin asia."

Kirka elää lauluissaan

"Oli vuosi -84 ja lakkiaiset. Puhelin soi ja onnittelut lakin johdosta toivotti Kirka. Kaverini soitti silloin Kirkan bändissä ja pyysi maestroa onnittelemaan. Oli pikkujuttu hänelle, mutta muistan sen äänen lopun ikääni! Siunausta hänelle ja koko Babitsinin suvulle. Surun pyyhit...."

Pakilan kolli

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi