Marianne Faithfull teki vuosikymmenen vahvimman levynsä tulkitsemalla muiden kappaleita

Pariisi. "Minä en kutsu tätä cover-levyksi, vaikka se ehkä teknisesti onkin sellainen. Minusta se on levyllinen kauniita tulkintoja", sanoo Marianne Faithfull Pariisin Hotel Costesin kabinetissa.

Hän on tullut hotelliin puhumaan uudesta levystään Easy Come, Easy Go. Se on 18 kappaleen kokoelma muun muassa Nick Caven, Antony Hegartyn, Jarvis Cockerin ja Keith Richardsin kanssa esitettyjä lainakappaleita.

Omien sävellysten puutteesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, se on kahta edellistä albumia, Kissin' Timea (2002) ja Before the Poisonia (2005) tasapainoisempi levy.

Tuottaja Hal Willnerin kanssa valitut kappaleet sopivat Faithfullille, vaikka ne ovat sekä ajallisesti että tyylillisesti aivan laidasta laitaan: mukana on kappaleita muun muassa Bessie Smithiltä ja Sarah Vaughanilta, Merle Haggardilta ja Dolly Partonilta sekä Morrisseylta ja Black Rebel Motorcycle Clubilta.

Melkein hienoimmin toimivat Nic Jonesin traditionaalinen Flandyke Shore ja The Decemberistsiltä lainattu The Crane Wife, joissa Faithfull pääsee näyttämään taitonsa folklaulajana.

"Me halusimme tälle levylle vähän jazzia, vähän bluesia, vähän folkia, uutta musiikkia ja hiukan countrya", Faithfull kertoo.

Folklaulajasisarusten Kate ja Anna McGarriglen kanssa Faithfull laulaa levyllä kaksi kappaletta, Judee Sillin The Phoenixin ja Nic Jonesin Flandyke Shoren.

Kate McGarrigle on Loudon Wainwrightin entinen vaimo, Martha ja Rufus Wainwrightin äiti. Myös Rufus laulaa Faithfullin uudella levyllä.

"Tapasin Marthan ja Rufusin Katen kautta ja innostuin heti heidän musiikistaan. He tekevät molemmat kiinnostavaa musiikkia, juuri sellaista, jota haluaisin itsekin tehdä: musiikkia, jossa tekijä ottaa riskejä ja laittaa itsensä likoon. Ei välttämättä sellaista joka myy paljon", Faithfull sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi