Maripaita pukee miestä

Kuvat. Pohjoisen miehen mielenlaatu on kasvanut käsitteeksi useiden taiteilijoiden voimin. Muun muassa Timo K. Mukka, Kalervo Palsa, Esko Männikkö, Rosa Liksom ja Lordi ovat olleet luomassa suomalaiseen taiteeseen yksinäisen miehen arkkityyppiä. Anssi Hanhela (s. 1962) käsittelee aihetta genretietoisesti mutta pelkäämättä. Hän on luonut mieshahmon, jota voisi tulkita ironisena suhteessa perinteeseen.

Se ei ole kuitenkaan tarpeellista. Hahmossa on tarpeeksi tartuntapintaa, jotta se pärjää ilman ironian tarjoamaa takaporttia.

Mies pukeutuu maripaitaan, runkkaa ja ryyppää. Aamut eivät ole helppoja, mutta eivät taida olla illatkaan.

Nainen on läsnä kuvitteellisena kumppanina, mutta kovin tasa-arvoista suhdetta fantasiahahmoon ei synny. Naista kannetaan kuin persettä. Enemmän kuin halusta esineellistää lienee kyse puhtaasta puutteesta.

Hanhelan näyttely TM-galleriassa on melkein sarjakuvallinen kokemus.

Maalaukset ovat ruutuja elämästä. Ne ovat välillä raivokkaita, välillä seesteisiä, mutta toisiinsa linkittyviä.

Hanhela käyttää akvarelli-, akryylimaali- ja öljyväritekniikoita sulassa sovussa. Maalausjälki on välitöntä ja tukee kuvien kerronnallisuutta.

Raidallinen maripaita pukee miestä useammassa teoksessa.

Se on hauska hahmoa identifioiva oivallus ja maalauksellisesti herkullinen yksityiskohta.

Tosin siitä johtuen minun on vaikea enää lukea Rosa Liksomia ilman, että kuvittelen kirjojen sankareille maripaidat.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi