Miesten vuoro on upea dokumentti suomalaisen miehen tunteista

Nyt sihahtaa Suomesta upea dokumenttielokuva.

Idea on yksinkertainen: suomalainen mies puhuu tunteistaan saunassa, toinen kuuntelee hiljaa vieressä. Kamera sijaitsee suurin piirtein vastapäätä. Ja mitä nähdään?

Miehiä yhteiskunnan ja Suomen kartan eri laidoilta kertomassa elämänsä riipaisevimmista asioista ja hetkistä.

Yksi on menettänyt lapsen erossa, toisen lapsi kuoli, kolmas on jälkeläisen vasta saanut. Sotaveteraani kertoo kavereilleen uima-altaan reunalla, miten uusi elämänkumppani mullisti elämän.

Sotilas purkaa äitinsä kuoleman ja eron aiheuttamaa surua. Saamelaisäijä muistelee isäänsä, joka osoitti rakkautta hakkaamalla niin paljon halkoja, että polttopuut riittäisivät hänen vaimolleen eli puhujan äidille loppuelämäksi.

Miehet puhuvat hätkähdyttävän avoimesti, kasvoilta valuvat hiki ja kyyneleet. Välillä itkusta ei meinaa tulla loppua.

Katsoja pidättää henkeään.

Tämä on löylynraikasta elokuvaa suomalaisesta miehestä. Yleensä valkokankaan suomisankarit vain juovat, hakkaavat ja murjottavat.

Mies ja miehisyys sijoitetaan elokuvassa paitsi saunarakennuksiin myös maisemaan. Metsään, tuntureille, merelle, järvelle ja hieman kaupunkiinkin.

Ulkokuvat ovat melankolisia, ja olennaista on se, että niissä ei näy ihmisiä. Suomi on harvaan asuttu maa, mikä Helsingissä usein unohtuu.

Haikeaa tunnelmaa keventävät puhelinkoppiin ja leikkuupuimuriin tehdyt saunat sekä mies, jonka elämänkumppani on karhu. Lyhyt karhukohtaus menee suomihuumorin terävimpään kärkeen. Enemmänkin sitä olisi katsonut.

Ohjaajia ja käsikirjoittajia on kaksi: Joonas Berghäll ja Mika Hotakainen. Heille aplodit – ja kysymys.

Joonas Berghäll kirjoittaa elokuvan esittelypapereissa, että "32-vuotiaana minua riipii se kuinka suomalaista miestä on viimeiset vuodet kohdeltu".

Berghäll halusi tehdä elokuvan, jossa suomalaiset miehet "saavat puhua 84 minuuttia ilman, että kukaan keskeyttää heitä".

Suomalaista miestä on siis ohjaajan mielestä kohdeltu kaltoin. Kuka tämä väärintekijä mahtaa olla?

Ettei vain olisi suomalainen mies ihan itse.

Kyllä meillä varmasti on mahdollisuus puhua ja tulla kuulluksi. Se nyt vain on useimmiten vaikeaa, koska tunteista puhuvaa miestä ei Suomessa arvosteta. Täällä ihannoidaan sotaa ja kivun nielemistä.

Niinpä onkin hämmästyttävää, että ohjaaja-käsikirjoittajat ovat löytäneet laajan joukon miehiä kertomaan kivuistaan elokuvakameran eteen. Saunasessioita elokuvassa on runsas tusina, esiintyjiä tuplasti.

Jäin kaipaamaan vain kahta.

Olisin halunnut kuulla suomenruotsalaisen suruista (heilläkin tiettävästi näitä on) sekä nähdä lauteilla muunkin väristä nahkaa kuin valkoista.

Kriitikon tähdet: 4/5

MIESTEN VUORO, dokumentti, ohjaus Joonas Berghäll ja Mika Hotakainen

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi