Miina Supisen romaani on poikkeuksellisen hauska

Miina Supinen 31, on korostanut rentouden merkitystä luomisprosessissa. "Kun ei suunnitellut, siihen tuli tärkeitä teemoja, joista minulla oli jotain sanottavaa. Jos sitä olisi ryhtynyt miettimään etukäteen, olisi yrittänyt jotain hienompaa ja ylevämpää", hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa syyskuussa.

Esikoisromaanissa Liha tottelee kuria Supisen pidäkkeetön metodi toimii, toteaa kirjan arvioinut Antti Majander. "Kuriton ajatus tuottaa mojovan nurinkurisia henkilöitä, raikasta ilmaisua ja lentävää lausetta."

Vaikka teos tarttuu niin sanotusti kipeisiin aiheisiin, tulos on Majanderin mukaan ennen muuta hauska, pitkät pätkät jopa harvinaisen herkullinen. Juoni kulkee osin amatöörimäisesti, mutta se ei hänen mukaansa haittaa.

Supisen kirja kertoo hullunkurisesta perheestä, jonka isä on kapellimestari ja säveltää sinfonioita, äiti sisustaa ja dokaa kalliisti, tytär jakaa herkkupersettä, veli pumppaa hormoneita ja rautaa, pikkusisko pissii pitkin päiväkodin lattioita. Etenkin tytär ja poika ovat kaiken virtuoosimaisen sanansoljunnan ja kuoliaaksi naurattamisen keskellä hyvinkin kokonaisia, verisiä ja sattuvia hahmoja.

Kirja vääntyy lopulta tarinaksi siitä, miten tämä hullunkurinen perhe eheytyy. Majanderin mukaan tämä on kaiken pikkuvillin irrottelun jälkeen lattea hollywoodilainen antikliimaksi. Muuten Miina Supisen esikoisteos on rentouden riemukulkua, Majander toteaa.

Antti Majanderin arvio kokonaisuudessaan maanantain Helsingin Sanomissa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi