Mistä on Oscar-roolit tehty?

Elokuvamaailman arvostetuimman kirjahyllynkoristeen, Oscar-pystin ehdokkaat julkistetaan tänään.

Oscar -akatemian valintojen on sanottu perustuvan ensiksi rahaan ja poliittiseen korrektiuteen, vasta sitten ansiokkaisiin rooleihin. Voitokkaissa osissa on silti paljon samoja aineksia; palkinto menee usein tosielämään perustuville luonnerooleille, häiriintyneen, eksentrisen tai yhteiskunnan normeihin sopeutumattoman persoonan kuvauksesta.

Yksinkertaisesti yksinkertaista kannattaa näytellä. Tom Hanks sai miespääosan Oscarin Forrest Gumpin hidasälyisestä mutta lämminsydämisestä hahmosta 1994. Ehdokkaina älyllisesti rajoittuneista osista ovat olleet myös Leonardo DiCaprio Gilbert Grapessa, Billy Bob Thornton Sling Bladessa ja Sean Penn Minä olen Samissa.

Viisi Oscaria 1975 voittanut Yksi lensi yli käenpesän kyseenalaistaa sen, mitä on totuttu pitämään "hulluna". Yhteiskuntakriittisessä klassikossa äärimmäisyyksiin kärjistetty holhoaminen tekee hulluja niistäkin, jotka eivät sitä vielä ole. Oscar roolissaan Jack Nicholson on alussa ilkikurinen taparikollinen, joka laitoshoidon myötä päätyy aivokuolleeksi vihannekseksi.

Shokkiterapiaa hullujenhuoneella sai myös 1996 Oscar-voittaja Geoffrey Rush näytellen Loistossa skitsofreenista pianistia David Helfgottia. Sittemmin Rush oli ehdokkaana mielisairaalaan suljettuna markiisi de Sadena elokuvassa Quills – syntiset säkeet.

Angelina Jolie palkittiin sosiopaattina mielisairaalapotilaana elokuvassa Vuosi nuoruudestani, ja 2002 oli vuorossa maanisdepressiivistä Virginia Woolfia elokuvassa Tunnit näytellyt Nicole Kidman.

Tie ehdokkuuteen lyhenee, mikäli roolihahmo on hulluuden ohella erityislahjakas.

Dustin Hoffman sai uransa toisen pääosan Oscarin autistisena ja matemaattisesti kyvykkäänä 'Raymondina' Sademiehessä 1988.

Nobel-palkittu, mutta paranoidista skitsofreniaa sairastava matemaatikko John Nash oli aiheena elokuvassa Kaunis mieli 2001. Syvällinen tulkinta ihmismielen arvaamattomuudesta toi pääosaehdokkuuden Russel Crowelle.

Joskus henkiseen epävakauteen liittyy murhanhimoisuus. Anthony Hopkins tunnetaan parhaiten Hannibal Lecterinä, sivistyneenä, joskin psykopaattina sarjamurhaajana Uhrilampaissa 2001. Hopkins voitti pelottavan kryptisestä kannibaalin osasta Oscarin.

Suomalaissyntyistä sarjamurhaajaa Aileen Wuornosta Monsterissa esittänyt Charlize Theron todisti olevansa muutakin kuin kaunis kasvo. Muuntautumalla lähes tunnistamattomaksi hän nappasi roolilla naispääosan Oscarin 2003.

Prostituoidun ja ns. "helpon naisen" -osat ovat tuoneet Oscar-voiton parillekymmenelle näyttelijälle.

Urallaan läpimurron ilotyttönä tekivät niin Jodie Foster Scorsesen Taksikuski -klassikossa kuin myös Julia Roberts Pretty Womanissa.

1960 peräti neljä näyttelijää oli ehdolla irtosuhteita harrastavan naisen rooleista. Elizabeth Taylor voitti tällöin puhelintyttönä Oscarin elokuvassa Ei rahasta.

Alkoholistin rooleista on voitto lohjennut esimerkiksi James Coburnille 1998 ja Nicolas Cagelle 1995. Naisrooleissa alkoholisteja on nähty harvemmin. Monster's Ballissa toi pääosa-Oscarin Halle Berrylle, ensimmäisenä afroamerikkalaisena naisena.

Syvällinen paneutuminen roolihahmon psyykeen vaatii veronsa. Aina mielen ongelmat eivät pääty siihen kun kamera lopettaa kuvaamisen.

Tänä vuonna Oscar-voittajaksi povattu Heath Ledger kertoi New York Timesin haastattelussa Jokerin rooliin samaistumisen pahentaneen hänen unettomuuttaan. Yön ritarissa Ledger vei roolin sadistisuudessaan pidemmälle kuin kukaan aikaisemmin.

Sattumaa vai ei, näyttelijän oma ahdistus kasvoi kuvausten aikana ja hän kuoli traagisesti lääkkeiden yliannostukseen tammikuussa 2008.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi