My Chemical Romance ei jättänyt fanejaan kylmäksi ensivierailullaan

Niin kauan kuin maailmassa tehdään popmusiikkia, tulee aina olemaan myös kiljuvia pikkutyttöjä. Yllättävää on sen sijaan, että varhaisteinit ja vähän vanhemmat tytöt ovat ottaneet nyt omakseen perinteisesti enemmän poikiin vedonneen punkrockin.

Newjerseyläisen My Chemical Romancen ensimmäisellä Suomen-visiitillä hysterian määrä oli poikkeuksellinen. Yleisö villiintyi sivukatsomoita myöten ja lauloi hartaasti mukana, kun solisti Gerard Way siihen innoitti.

"Eikä siinä mitään: My Chemical Romance suoriutui urakastaan mallikkaasti. Soitossa ja Wayn laulussa oli pitkän kiertueen tuomaa korskeaa itsevarmuutta, ja näyttävyydestä piti huolen etenkin ryhmän kuopus, kitaristi Frank Iero, joka riehui ympäri lavaa kuin mielipuoli", kuvailee toimittaja Jarkko Jokelainen torstain Helsingin Sanomissa ilmestyvässä arviossaan.

Sen kummempaa lavashow'ta tai -rakenteita My Chemical Romance ei mukanaan tuonut, vaikka yhtye on videoillaan panostanut vahvasti visuaalisuuteen.

Yhtyeen kolmesta albumista kaksi jälkimmäistä, Three Cheers for Sweet Revenge (2004) ja The Black Parade (2006), kuultiin puolentoista tunnin aikana pääpiirteissään, ja niiltä löytyvät myös yhtyeen suurimmat hitit, kuten Welcome to the Black Parade, Famous Last Words, Teenagers, Helena tai Ghost of You. Hieman yllättäen hittien jatkeeksi kuultiin varsinaisten albumien ulkopuolelta kappaleet Kill All Your Friends ja Heaven Help Us.

"Kokonaan toinen asia on se, kuinka paljon My Chemical Romance pystyy tarjoamaan muille kuin intohimoisille nuorille faneilleen. Pohjimmiltaan ja myös tylsimmillään yhtye soittaa kiivastempoista mutta melodista poppunkkia, josta Offspring ja Green Day tekivät valtavirtaa jo viitisentoista vuotta sitten", Jokelainen pohtii.

My Chemical Romancen ansioksi Jokelainen laskee kuitenkin sen, että ryhmä on selkeästi pyrkinyt imemään vaikutteita myös muualta ja yhdistelemään yllättäviäkin elementtejä. "Tuoreimman albumin eeppinen Welcome to the Black Parade antoi viitteitä siitä, että edessä voivat olla mielenkiintoisemmat ajat. Kappale on kuin yhdistelmä Green Dayn suoraviivaisuutta, Smashing Pumpkinsin pakahduttavuutta ja Queenin mahtipontisuutta."

Illan lämmittelijänä nähtiin ilman ennakkovaroitusta ja monien iloiseksi yllätykseksi kanadalaisyhtye Billy Talent, jonka melodiselle rockille löytyi paljon samoja ystäviä kuin My Chemical Romancelle.

Tänään Tavastialla esiintyvän Billy Talentin voi nähdä vielä perjantaina Turun Ruisrockissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi