Myrkyllisin aine maan päällä

Polonium-210 on yksi alkuaine poloniumin isotooppi ja lienee myrkyllisin aine ihmiselle maan päällä. Se on miljoonia kertoja myrkyllisempi kuin esimerkiksi dekkareiden vakiomyrkky, syanidi.

On arvioitu, että ihmisen keho ja solut kestävät kerralla vain seitsemän pikogrammaa polonium-210:tä. Pikogramma on gramman miljardisosa.

Yhdysvaltain ja Venäjän viranomaisten mukaan Aleksandr Litvinenkon myrkytys oli ensi kerta, kun ainetta kokeiltiin myrkkynä ihmiseen. Juuri siksi venäläistä tutkineet lontoolaiset lääkärit hakivat pitkään sairastumisen syytä.

Vaikuttaa siltä, että joku tai jotkut valitsivat polonium-210:n myrkyksi juuri siksi, että sen havaitseminen on niin vaikeata. Poloniumin ja sen isotooppien myrkyllisyys on toki tiedetty hyvin tarkasti eläin- ja solukokeiden perusteella.

Polonium säteilee alfahiukkasia, ja tuo luonnon radioaktiivinen alfasäteily on vaarallista ihmiskeholle. Alfahiukkaset luovuttavat energiansa soluaineeseen, kun ne törmäävät siihen. Samalla ne tuhoavat rajusti dna:ta, soluja ja kudoksia.

Polonium-210:tä valmistetaan maailmassa arviolta vain noin sata grammaa vuodessa, eikä se käy kotikonstein. Polonium-210:tä saa, kun pommittaa ydinreaktorissa tai hiukkaskiihdyttimessä alkuaine vismuttia atomien pienillä osilla, neutroneilla.

Polonium säteilee rajusti radioaktiivisesti. Jo gramman kokoinen kapseli poloniumia hohkaa jopa 500-asteisena. Juuri tämän takia sitä valmistetaan. Polonium-210 on kevyenä energiapakettina oiva lämmönlähde satelliitteihin. Satelliittien herkät osat joutuvat kestämään avaruudessa jopa –270 asteen pakkasia.

Esimerkiksi neuvostoajan kuumönkijöitä, Lunahodeja, pidettiin vuosina 1970 ja 1973 lämpimänä Kuun pinnalla polonium-210:n avulla.

Puolalaissyntyisen kemistin ja nobelistin Marie Curien 1897 eristämä alkuaine polonium on maaperän kymmenen harvinaisimman alkuaineen joukossa. Polonium-210:n puoliintumisaika on vain noin 138 päivää. Lontoon myrkkyä on siis melko varmasti valmistettu tänä syksynä.

Polonium haihtuu hyvin nopeasti, jollei se ole sinetöidyssä astiassa. Myrkyttäjillä oli siksi varmaankin pieni sinetöity säiliö, josta he ovat siirtäneet sitä Litvinenkon kehoon. Mutta miten?

Polonium-210 vahingoittaa ihmistä vain, jos sitä on nautittu sisäisesti, siis esimerkiksi ruuan tai nesteen mukana, tai hengitetty.

Mutta jos polonium-210:tä olisi edes tovin ruuassa tai juomassa, haihtuisi polonium-210 nopeasti aerosoliksi eli hiukkasiksi ilmaan.

Silloin aine olisi saastuttanut nopeasti sen sushibaarin tai hotellin, jossa Litvinenko tapasi tietolähteitään loka-marraskuussa. Muu läheinen henkilöstö olisi myrkyttynyt nopeasti. Näin ei käynyt.

Niinpä Litvinenko sai melko varmasti myrkyn kehoonsa jotain muuta reittiä kuin ruokaillessa. Vain gramman tuhanneosa riitti tappamaan hänet.

Teoreettisesti on mahdollista, että ne henkilöt, jotka olivat Lontoossa lähellä Litvinenkon eritteitä eli hikeä, virtsaa tai ulosteita, olisivat voineet saada pienen annoksen poloniumia.

Koska polonium-210:n puoliintumisaika on hyvin lyhyt, on lähes mahdotonta, että polonium olisi aikoinaan varastettu entisestä Neuvostoliitosta tai sen vasallivaltioista. Pikemminkin aine on valmistettu ihan äsken. Mutta missä reaktorissa tai kiihdyttimessä? Asiantuntijat laskevat, että polnium-210:tä voi valmistaa ehkä vain 40–50 tutkimusydinreaktorissa maailmassa. Venäjä vie polonium-210:tä joitakin grammoja Yhdysvaltoihin, mutta ei Britanniaan.

Radioaktiivinen sylttytehdas on yhä pystyssä. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA voisi jäljittää poloniumin lähtöpaikkaa tietokannoistaan, jos se saa Lontoosta tietoja muista aienista ja niiden myrkytysaineen ohessa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi