Naistaiteilijat kirjoittivat seksitarinoillaan Decameronen uusiksi

Kolmekymmentä suomalaista naistaiteilijaa seisoo Bulevardilla WSOY:n toisessa kerroksessa eikä ole lainkaan hämillään. Olisiko sitten syytä? No, voisi joku tiukkapipo ajatella niinkin.

Kaikki nämä naiset ovat olleet mukana kirjoittamassa tai kuvittamassa uutta kokoomateosta 2000-luvun Decamerone. Sen aiheena on seksi, erotiikka ja lihallisuus – vapaasti ymmärrettynä. Esikuvana ja innoittajana on ollut Giovanni Boccaccion sadasta novellista koostuva, 1300-luvun puolivälissä julkaistu Decamerone.

Toimittaja Anne Moilasen mukaan Decameronen "hauskassa naisnykyversiossa seksiä käsitellään milloin mistäkin näkökulmasta. Kun Laura Honkasalon novellin tyylinä on raamatullinen paatos, Outi Alanne ottaa käyttöön arkirealismin. Näyttelijänä tunnettu Minna Koskela taas iskee silmään huumorivaihteen, ja niinpä tekstissä miehen munat vaihtuvat naisen värkkiin. Siinä, missä Cia Kiiskisen kertojahahmo sublimoi seksuaaliviettinsä maaniseen puutarhanhoitoon, on kuvataiteilija Leena Kaplas tehnyt kirjan kuvitukseksi useita selväpiiteisiä pornokuvia, joissa ihan reippaasti naidaan ja otetaan suihin (mieheltä).

Mutta siis vaginoita! Peniksiä! Rintoja! Hikeä, spermaa ja muita eritteitä!", Moilanen kirjoittaa.

2000-luvun Decameronessa ensimmäiset runonsa näyttelijä Outi Mäenpää, joka nuorempana Mäenpää luki lähes pelkästään naisten kirjoittamaa, feminististä kirjallisuutta.

Jos 2000-luvun Decameroneen on uskominen, äitiydellä on valtava vaikutus naisen seksuaalisuuteen. Laura Honkasalo kuvaa omassa novellissaan suorastaan hurmioituneesti lapsen tietoista siittämistä.

"Halusin käsitellä seksiä iloisena ja eheyttävänä kokemuksena. Sellaista pitäisi olla kirjallisuudessa enemmän. Usein seksi kuvataan rujosti, jonkinlaisena itsetuhon välineenä", Honkasalo sanoo.

Seksi on Honkasalon mukaan haastava aihe, koska se ei ole sanallinen kokemus. "Kielestä puuttuu oikeanlaisia sanoja ja ilmaisuja. Esimerkiksi naisen sukupuolielimiä kuvaavat sanat ovat kauhean latautuneita, joko kirosanoja tai sitten pikkulapsille tarkoitettuja, vähän pöljiä sanoja."

Seksikirjallisuus kuitenkin kiinnostaa naisia. 2000-luvun Decameronen julkaisutilaisuudessakin tekijät paloivat halusta päästä tutkimaan toistensa tuotoksia.

Lue Anne Moilasen juttu 2000-luvun Decameronesta lauantain Helsingin Sanomista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi