Naistanssijat inspiroivat Pyhäjärvellä älyllä ja voimalla

Täydenkuun Tansseissa Pyhäjärvellä nähtiin keskiviikkona kaksi suomalaista naistanssijaa ja kaksi tanssikollektiivia.

Suomalaissyntyisen Nada Gambierin ja Paula Tuovisen teokset muodostivat kokonaisuuden. Myös Simo Kellokumpu Companyn ja Jyrki Haapalan luotsaaman Pora-projektin ryhmäteokset nähtiin peräkkäin.

"Gambierin mielenkiintoista Confessions-teosta voi kuvata filosofiseksi performanssiksi", kirjoittaa tanssiteoksen arvioiva Anna Venejärvi.

Luontevasti alastomana lavalle tepastelevan Gambierin käytös kyseenalaistaa. Miksi hänellä pitäisi olla vaatteet yllään? Mitä hänen pitäisi tehdä? Miksi tanssiteokset kulkevat aina samaa rataa?

Gambier kuljeskelee lavalla kuin olohuoneessa, kertoo absurdia tarinaa kuolevasta tytöstä ja syö banaania. Hän vetää paljettitopin ylleen ja alkaa viuhtoa pakkomielteisesti diskomusiikin tahtiin. Kun musiikki loppuu, palataan todellisuuteen. Confessions käsittelee toden ja keinotekoisen suhdetta. Voiko näyttämöllä mikään olla todellista?

Paula Tuovisen raaka ja aggressiivinen REvenge on Venejärven mukaan suorastaan pelottavan vaikuttavaa, ahdistavaa katsottavaa. Se pohjautuu Tuovisen työpaikallaan saamaan pitkään valituskirjelmään. Teos on hänen kostonsa.

"Oli hienoa nähdä kaksi erilaista naista, joita yhdisti voimakas, inspiroiva näkemys. Gambier on nuori, uskaltava, tosin vielä haparoiva. Hän ei kanna mukanaan minkäänlaista painolastia. Tuovinen taas potkii persuuksille niitä, jotka toimittavat kynnysmaton virkaa", Venejärvi kirjoittaa.

Anna Venejärven arvio kokonaisuudessaan perjantain Helsingin Sanomissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi