Neil Gaimanin Neverwhere ei onnistu täysin kolmannellakaan kerralla

Sarjakuva. Tällä tarinalla on outo tarina. Neil Gaiman kirjoitti ensin BBC:lle kuusiosaisen tv-sarjan toisesta Lontoosta, salaperäisten kansojen asuttamasta kaupungista oikean Lontoon alla. 1996 ilmestynyt tv-sarja toteutettiin kehnosti, eikä siitä oikein kukaan tykännyt. Gaiman kirjoitti tarinasta kirjan, josta tuli hänen esikoisromaaninsa. Samalla siitä tuli taas yksi näyte, miten sarjakuvien ja novellien taitaja töpeksii romaanin taiteen kanssa.

Kolmas yritys koitti, kun pari vuotta sitten ilmestyi tämä DC:n julkaisema yhdeksänosainen  sarjakuvaversio.

Gaiman ei ollut enää mukana kuin brändinä nimessä. Kokenut brittiläinen käsikirjoittaja Mike Carey sovitti romaanin sarjakuvamuotoon. Careyn työ ei ole huono, mutta ei se mitenkään erinomainenkaan ole.

Glenn Fabryn kirkasvärinen kuvitus nouseekin tämän albumin parhaaksi anniksi. Räiskyvät kuvat tuovat hyvin erilaisen tunnelman maanalaiseen Lontooseen kuin Gaimanin tummasävyinen kerronta. Eri asia on sitten että onko se parempi. Esimerkiksi pahikset herrat Croup ja Vandemar menettävät rutkasti pelottavuuttaan.

Kaiken kaikkiaan sarjakuvaversiosta jää valju maku. Kolmas kertakaan ei sano todeksi, että Neverwhere olisi hyvä tarina, joka vain pitää kertoa oikealla tavalla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi