Nigerialaiskirjailija Adichie teki romaanin Biafran sodasta

1960-luvun lopulla suomalaiskoteihin ostettiin vauhdilla televisioita, koska haluttiin nähdä Meksikon olympialaiset ja kuulento. Mutta nähtiinkin nälkään kuolevat biafralaiset lapset. Eikä se hevin unohdu.

Vuonna 1977 syntynyt Chimamanda Ngozi Adichie ei Biafran sotaa nähnyt, mutta kuvat ovat silti säilyneet hänen mielessään. Sodassa kuoli hänen sukulaisiaan. Siitä puhuttiin perhepiirissä, kun Adichie oli lapsi. Adichie on igbo, siis samaa heimoa kuin suurin osa biafralaisista.

Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa kuvaa Nigerian sisäpolitiikkaa 1960-luvun alussa ja kulminoituu 1970 päättyneeseen Biafran sotaan. Arvostetun Orange-palkinnon saanut romaani on nyt ilmestynyt myös suomeksi.

Afrikan historia, sota ja nälkäkuolema eivät kuulosta keveimmältä viihteeltä, mutta Suomessa parhaillaan vieraileva Chimamanda Ngozi Adichie lupaa, ettei lukijoiden tarvitse pelästyä.

"Haluan antaa Biafran sodalle kasvot ja kuvata sitä vasten arkisia inhimillisiä tunteita: rakkautta, vihaa, pelkoa ja uskoa. Pohjimmiltaan Puolikas keltaista aurinkoa on rakkausromaani."

Puolikas keltaista aurinkoa on nimittäin romaani, jossa keskeisellä sijalla ovat nimenomaan hänen luomansa henkilöhahmot ja heidän tunteensa ja kohtalonsa raa'an sodan pyörteissä.

Chimamanda Ngozi Adichie ei hyväksy Nigerian ongelmien typistämistä tribalismin käsitteeseen. Nigeriassa on yli 300 erilaista etnistä ryhmää, mutta pääosin maa jakaantuu kolmeen merkittävään kulttuuriseen ja kielelliseen osaan, jotka ovat lännessä Joruba, pohjoisessa Hausa ja idässä Igbo.

"Nigerian sisäistä jännitettä on pidetty yllä politisoimalla nämä etniset ryhmät, jolloin niiden edut menevät luonnollisesti ristiin. Järkevämpää olisi tarkastella niitä vain kulttuurisesta näkökulmasta, jolloin välttämättömällä rinnakkaiselolla olisi terve pohja", huomauttaa Adichie.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi