Norjassa on esillä esterata ja aikakone

Moss. Momentum on Pohjoismaiden suurimpia ja merkittävimpiä toistuvia nykytaiteen katselmuksia. Näyttelyä on järjestetty 1990-luvun lopulta lähtien Mossissa, pienessä puuteollisuuskaupungissa Oslo-vuonon rannalla.

Kuudennen Momentum-näyttelyn teema on katsojan ja taideteoksen suhde sekä toisiinsa että aikaan ja paikkaan. Otsikon Imagine being here now (Kuvittele olevasi tässä nyt) alle on koottu kansainvälistä 50 taiteilijaa.

Suomalaisia joukossa on neljä: Elina Brotherus, Matti Kujasalo, Hans Rosenström ja Roi Vaara. Suomalainen on myös Aura Seikkula, yksi näyttelyn viidestä kuraattorista.

Momentum on vahvasti kuraattorien näyttely. Se kyseenalaistaa perinteiset taiteen katsomistottumukset ja haastaa katsojan ylittämään sekä maantieteellisiä että käsitteellisiä esteitä. Ensimmäinen näistä on näyttelyn jakautuminen kolmeen erilliseen osaan, joiden väliset etäisyydet mitataan kilometreissä.

Vaikeimmin tavoitettava teos on Rosenströmin oivallinen Tangled in Echo (2011). Ääni-installaatio on sijoitettu näköalatorniin puolen tunnin automatkan päähän Mossista.

Suurin osa teoksista on kuitenkin panimoon remontoidussa taidehallissa Mossin keskustassa ja vanhassa kartanossa toimivassa F15 -galleriassa kaupungin ulkopuolella.

Valkoseinäinen taidehallikaan ei päästä katsojaa helpolla. Labyrinttimainen näyttelyarkkitehtuuri on suunniteltu erottamaan teokset toisistaan.

Vaikka taideteokset olisivatkin edukseen yksitellen nähtyinä, näyttelyiden sisältö syntyy siitä miten teokset pelaavat keskenään. Nyt pelit käydään katsojan mielessä ja muistissa enemmän kuin näyttelytilassa, joka tuo paikoin mieleen taidemessut karsinoineen.

Kokonaisuuteen kuuluu myös performansseja ja tapahtumia, joista valtaosa tarjoiltiin avajaisviikonloppuna ja joiden välityksellä näyttely syksyllä levittäytyy pohjoismaiden pääkaupunkeihin. Vaikka hetkeen ja paikkaan perustuvat performanssit liittyvät suoraan näyttelyn tässä ja nyt -tematiikkaan, niistä ei ole iloa Mossiin myöhemmin saapuvalle taideturistille.

Vain suhteellisen nuoret ja terveet katsojat kykenevät ylittämään kaikkein hankalimman käsitteellisen esteen. Viisi näyttelyn taiteilijaa on sulkenut teoksensa aikakapseleihin. Nurmikenttien alle kätketyt metallirasiat saa kaivaa esiin vasta kesäkuussa 2061, mutta keskustelua niihin suljetut, toistaiseksi tuntemattomat teokset herättävät jo nyt.

Vaikka kuraattorien kädenjälki näyttelyn suunnittelussa ja esillepanossa on poikkeuksellisen näkyvä, mukana on monta kiinnostavaa taiteilijaa ja teosta.

Erinomaisia teoksia ovat esimerkiksi amerikkalaisen Bruce Connerin John F. Kennedyn murhaa käsittelevä intensiivinen videokollaasi ja brittiläisen Simon Starlingin kulttuurinen hybridi, elokuva, joka luontevasti sulattaa yhteen japanilaisen naamiomestarin ja Henry Mooren veistoksen.

Aikuisten ja myös lasten suosikiksi nousee epäilemättä norjalaisen Ann Lislegaardin hilpeä 3D-animaatio Time Machine. Siinä kaukaisesta tulevaisuudesta juuri palannut ja siksi takeltelevaa englantia puhuva kettu yrittää kertoa, mitä kaikkea se on matkallaan nähnyt.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi