Nuorille suunnattu esitys saa salin hehkumaan

Svårast är det med dom värdelösa. Unga Teaternin ja Blaue Fraun kiertue-esitys Tölö Gymnasium. Teksti Rasmus Lindberg, ohjaus Sini Pesonen. Näyttämöllä Sonja Ahlfors, Mika Fagerrudd, Willehard Korander, Joanna Wingren ja Anders Sundström.

Joku voi pitää teinien kosiskeluna sitä, että nuortenesityksessä jammaillaan menevien biisien tahdissa ja aikuishahmot on reväisty kauhukabinetista.

Mutta minusta Unga Teaternin Svårast är det med dom värdelösasta tulee ihan huippujuttu juuri niiden vuoksi! Sini Pesosen tanssillisesti koreografioidussa ohjauksessa avataan totuttuja asetelmia oivaltavasti teatterin keinoin.

Rasmus Lindbergin näytelmässä 24-vuotias pyörätuoliin sidottu Hedvig ( Joanna Wingren) jää yksin, kun äiti ( Sonja Ahlfors) löytää uuden miehen. Katkeroituva Hedvig tutustuu hiljalleen ja takkuisesti avustajaansa Månsiin ( Willehard Korander), joka ei ole niitä kaikkein kovimpia urakiitäjiä.

Syntyy elastinen ja visuaalisesti herkullinen esitys ihmisen jakamattomasta arvosta ja vammaisen oikeudesta omaan elämään. Ovatko ihmiset jaettavissa tarpeellisiin tai tarpeettomiin? Tarkoittaako itsenäisyys sitä, ettei tarvitse muita?

Kerrontaa rikotaan varjo- ja esineteatterin avulla, teipein synnytetään naamioita ja päälle lisätään Brechtin opetusnäytelmää.

Assosiatiivinen ilmaisu etenee lennokkaasti: esitys on täynnä animaatiota, videokuvaa, oivaltavan osoittelevia pukuja ja musiikilla luotua, kohottavaa äänitilaa.

"En ole mikään kukka", Hedvig sanoo, mutta yleisö tietää paremmin. Taustaprojisoinneissa avautuvat hehkeänväriset terälehdet. Halu on suoraa ja kaunista.

Tutut näyttelijät saavat ilmaisuunsa valloittavaa raikkautta ja oivaltavaa karrikointia. Äidin tikkaiden avulla havainnollistama puhe ihmisten onnekkuuden eritasoista antaa mahtavan esimerkin teatterin kyvystä kiteyttää vaikeita asioita puhuttelevaksi yksityiskohdaksi.

Esityksen tietoinen naiivius ja lämpö antavat tilaa erilaisille ihmisille. Sääliin - saati vammaisuuden glorifiointiin - ei todellakaan sorruta.

Joanna Wingren) katkeroituu, kun hän jää yksin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi