Nuorten rosot silottuvat Helsingin koulussa

Helsinki School - Valokuva ja video nyt -näyttely esittelee teoksia seitsemältätoista Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta äskettäin valmistuneelta tai pian valmistuvalta taiteilijalta.

Kyseessä on yksi tähän mennessä kymmenistä samannimisistä näyttelyistä, joita koulussa opettava taiteilija-kuraattori Timothy Persons on toteuttanut.

Helsinki School ei ole koulukunta. Se on tuotemerkki, jonka avulla korkeakoulu markkinoi oppilaitaan ja edistää heidän uraansa. Se on myös yhteisö, jonka sisällä on tilaa hyvin erilaisille taiteellisille pyrkimyksille. Tämä näkyy myös käsillä olevassa näyttelyssä. Omaelämäkerrallisten kertomusten rinnalla on unenomaista surrealismia, valokuvan rajoja luotaavaa käsitteellisyyttä ja kaksi videoinstallaatiota.

Näyttelyä leimaa suuri teoskoko ja niin hiottu toteutus, että nuorelle taiteelle ominaista rosoisuutta jää jopa kaipaamaan. Kokonaisuus näyttää hyvältä, mutta ei tunnu oikein miltään. Helsinki Schoolin suhde tämän ajan todellisuuteen on ohut.

Näyttelyn ripustus ei ole kohdallaan. Aluksi miellyttävän väljä esillepano ruuhkautuu kierroksen lopussa niin, että sekä Wilma Hurskaisen kokonaisuus että Dagmar Weissin ja Carsten Bengerin videoinstallaatio tuntuvat aivan liian suurilta niille osoitettuun tilaan.

Tarkempi katse löytää vahvoja yksilöitä, joiden osaaminen ei ole yllätys. Lähes kaikilla on kokemusta näyttelyistä. Susanna Majurin vedenalaisia kuvia on parhaillaan esillä Valokuvataiteen museossa. Vuoden nuoren taiteilijan Anni Leppälän näyttely avautuu perjantaina Tampereen taidemuseossa.

Omana juonteenaan nousee esiin kiinnostus maalaustaiteelle sukua olevaan abstraktiin valokuvaan, joka on eräänlainen käsitteellinen mahdottomuus. Joonas Ahlava toteuttaa tiheät kuviokenttänsä fotogrammeina, valottamalla filminsä ilman kameraa. Mikko Sinervo saa 1960-luvun hengessä toteuttamansa jälkikuvat näyttämään siltä kuin ne olisi toteutettu maalaamalla.

Maalaustaiteen vaikutus näkyy myös Hannu Karjalaisen tavassa yhdistellä taiteen tyylioppia vapaasta maalauksellisuudesta konkretismin ruutuihin. Ea Vasko pelaa puolestaan valoilla ja heijastuksilla ja avaa salaperäisiä näkymiä urbaaniin yöhön.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi