Nykyohjaajat löysivät tuloksista ilonkin aiheita

Ohjaaja Klaus Härön Äideistä parhain on 17. sijallaan yksi korkeimmalle nostetuista 2000-luvun elokuvista. Härö on äänestyksen tulokseen tyytyväinen – eikä ensi sijassa oman hyvän sijoituksensa vuoksi.

"Ilahduin valtavasti siitä, että äänestäjät muistavat vanhat elokuvat. Suomessa on siis tehty elokuvia, jotka ovat merkinneet ihmisille jotain. Suomalaisen elokuvan tasohan ei ole kauhean vaikuttava lähinaapurimaihin verrattuna."

Menestyneet suomalaiset elokuvat ovat Härön mukaan tarinoita meistä, suomalaisista. Toisaalta vanhojen elokuvien menestys panee Härön kysymään myös, olivatko suomalaiset elokuvantekijät 50 vuotta sitten enemmän ajan tasalla sen suhteen, mitä muualla maailmassa tehdään.

"Silloin teokset ovat olleet vertailukelpoisia. Ehkä vertailukohtiakaan ei ole ollut niin paljon. Nykyisin suomalainen elokuva ei saa enää kovin paljon anteeksi kotimaisuudellaan. Meidän pitää pystyä kilpailemaan laadulla muualta tulevien elokuvien kanssa, ja sitä harvoin tapahtuu – puhun tässä tietysti myös itsestäni."

"Tällaisissa äänestyksissä korostuvat tietysti kansalliset, isot aiheet. Kivaa ja kiinnostavaa kärjessä kuitenkin on, että ne ovat kaikki tarinaelokuvia, joissa on voimakkaat, tunnistettavat henkilöt", Johanna Vuoksenmaa toteaa. Hänen ohjaamansa Nousukausi kohosi listan sijalle 28.

Vuoksenmaan mielestä tulos antaa ajattelemisen aihetta myös Suomen elokuvasäätiölle. Hän katsoo, että säätiö on tuoreissa tukipäätöksissään alkanut painottaa art house -elokuvaa tarinaelokuvan sijaan.

"Olisi hirveän surullista, jos se vaikuttaisi kotimarkkinoihin. Ihmiset ovat viime vuosina löytäneet sieltä taas tarinoita, joita he ovat menneet katsomaan sankoin joukoin. Kuvataiteen kanssa chillailevat menevät paremmin kaupaksi ulkomailla, mutta kuka silloin tekisi meille tarinoita meistä?"

Ohjaaja Auli Mantilan mielestä äänestyksen tulos oli odotetun kaltainen: "Nämä ovat omana aikanaan tehneet valtavan vaikutuksen ihmisiin. Tämä kertoo siitä, mikä ihmisiä on koskettanut eniten."

Mantila olisi nostanut oman listansa kärkeen Spede Pasasen Noin seitsemän veljestä, jonka hän näki alle kouluikäisenä Halmeniemen seurojentalolla. "Se oli ensimmäinen elokuva, jonka koskaan näin. Se oli minulle valtava elämys. Luulen, että me kaikki valitsemme lempielokuvamme valintakriteereillä, jotka eivät yksin liity elokuvaan itseensä."

Mantilan Neitoperho on äänestyksessä sijalla 38. Se on toiseksi paras naisohjaajan sijoitus.

"Naisia ei suomalaisen elokuvan keskiössä juuri ole. Mutta maailmaa muutetaan marginaalista käsin. Täytyy vain toimia niin, että marginaalit säilyvät tarpeeksi leveinä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi