Ola Kolehmainen ei kuvaa rakennuksia vaan tilaa

"Käytän teosteni raakamateriaalina arkkitehtuuria, mutta en ole sidottu rakennusten käyttötarkoitukseen tai siihen, minkä muotoisia ja värisiä ne ovat", valokuvaaja Ola Kolehmainen määrittää valokuviensa lähtökohtia.

Kolehmainen kuvaa arkkitehtuuria, mutta hänen tarkoituksensa ei ole dokumentoida rakennuksia tai kertoa, miten ne sijaitsevat tilassa. Sen sijaan hän rakentaa itse kuvillaan voimakkaasti tilaa.

Kolehmaisen kuvat ovat perinteisiä suoria valokuvia, jopa niin perinteisiä, että hän kuvaa palkkikameralla filmille ja vedostaa paperille. Digikameraa hän käyttää vain luonnosteluvaiheessa.

Kun katsoja kohtaa kuvat näyttelytilassa, ei kirjan tai katalogin sivuilla, ne eivät kuitenkaan tunnu lainkaan valokuvilta vaan pikemminkin veistoksilta tai tilateoksilta.

Teokset ovat suuria: niiden ulottuvuuksista voi puhua metreissä pikemmin kuin senteissä. Lisäksi teokset ovat heijastavia ja kiiltäviä: kuvat on kiinnitetty paksun akryylilevyn alle.

Fyysinen koko ja heijastukset ovat olennainen osa Kolehmaisen teoksia. Kuva näyttää erilaiselta läheltä ja kaukaa, ja erilaiset heijastukset muuttavat näkymän koko ajan toiseksi.

Suomalaisen valokuvataiteen menestyneimpiin tekijöihin kuuluvan Ola Kolehmaisen (s. 1964) ensimmäinen museonäyttely avautuu yleisölle torstaina Kiasmassa. Se sattuu kahdella tavalla oivalliseen kohtaan.

Ensinnäkin Kolehmaisen viileät kuvat ovat kontrasti Marita Liulian uskontonäyttelylle kerrosta ylempänä. Toiseksi ne käyvät dialogia Kiasmassa viime kuussa päättyneen amerikkalaisen minimalismin katselmuksen kanssa.

Kolehmainen käyttää nimittäin arkkitehtuurin lisäksi hyväkseen myös kuvataidetta. Erityinen suhde hänellä on juuri minimalismiin. Hänen kuvissaan on suoria visuaalisia viittauksia kuvataiteilijoiden, kuten Kristjan Gudmundssonin ja Barnett Newmanin, teoksiin.

Ola Kolehmaisen omien kuvien minimalismi on hieman höllentynyt. Aikaisemmin hän halusi viimeiseen saakka välttää kaikkia rakennukseen kuulumattomia elementtejä. Nyt hän toivottaa tuollaiset ylimääräiset elementit tervetulleiksi.

Esimerkiksi yli viisimetrisessä Lineaaristen elementtien minimaalisia interventioita -kuvassa värikkään seinän vaakapalkilla, sommittelun kannalta juuri oikeassa paikassa, istuu mustavalkoinen harakka.

Suurin kuva, jonka Kolehmainen on koskaan tehnyt, ällistyttää heti Kiasman sisääntuloaulassa. Kahdeksanosainen, 19,7 metriä pitkä Daavid ja Goljat -sommitelma kuvaa osaa birminghamilaisen tavaratalon julkisivusta, jota peittävät pyöreät elementit. Yhden kiekon saumakohdasta kasvaa pikkuriikkinen rikkaruoho – siinä se Goljatia vastaan taisteleva urhea Daavid.

A Building Is Not a Building. Ola Kolehmaisen valokuvia 26. 4. saakka Kiasmassa (Mannerheiminaukio 2), ti 10–17, ke–pe 10–20.30, la–su 10–18.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi