Olen voittanut parempani

Pulinat pois, kuten Veikko Vennamolla oli tapana sanoa. Suomen kirjailijaliitto on jäsenistönsä etuja valvova ammattiliitto. Sillä on oikeus valita omat jäsenensä. Sen jäsenkriteerit eivät ole sen ankarammat kuin esimerkiksi Suomen taiteilijaseuralla.

Halukkaita on aina enemmän kuin jäseneksi voidaan tai on ylipäänsä järkevää ottaa. Harva osaa kuitenkaan kääntää tilanteen päälaelleen ja letkauttaa Groucho Marxin hengessä, että "en halua kuulua sellaiseen klubiin, joka hyväksyy minut jäsenekseen".

Turha siis naputtaa. Ei suinkaan. Perusteista on aina syytä keskustella.

Ihmetystä synnyttää lähinnä Suomen kirjailijaliiton johtokunnan tapa hoitaa Kata Kärkkäisen jäsenhakemusta.

Kielteisen päätöksen arkkitehteja näyttää olevan vain kaksi. Lisäksi prosessi ei vaikuta kovin avoimelta. Se on ikävä tuulahdus tšaristisilta ajoilta: nykypäivään kuuluisi päätöksenteon läpinäkyvyys ja demokraattisuus.

Kuulun itse Suomen kirjailijaliittoon. Olen kirjoittanut neljä romaania ja yhden tietokirjan. Myönnän kuitenkin, että Kata Kärkkäinen on minua ammattimaisempi kirjailija. Kolmen romaanin ja yhden kirjoituskokoelman lisäksi hän on kirjoittanut käsikirjoituksia elokuviin ja televisioon.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Kata Kärkkäinen hakee luovasta kirjoittamisesta ammattia – minulla sellainen jo on. Niitäkin on, joiden mielestä Kata Kärkkäinen on parempi kirjailija kuin minä. Jäsenyyden tavoittelussa olen voittanut parempani.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi