Palkintoperustelut

Tuuve Aro (s. 1973): Merkki (WSOY 2006)

"Tuuve Aron novellikokoelman Merkki tarinat ovat monesta näkökulmasta kumpuavia kertomuksia, joita kannattelee elämän traagisuudelle ja absurdiudelle virnistävä hymyily. Tekijä vaihtelee novelliensa asetelmia ja muotoja taikurimaisen helposti ja loppuratkaisut ovat ennalta- aavistamattomia. Etenkin niminovellissa Merkki mahdoton ja mahdollinen kohtaavat täydellä tarkkuudella."

Marianna Kurtto (s. 1980): Eksyneitten valtakunta (WSOY 2006)

"Marianna Kurtto on eksyksissä maailmassa, mielessään "sama onneton aie ymmärtää". Esikoisrunoilija on ottanut haltuunsa proosarunon keinot ja käyttää niitä taitavasti omiin tarkoituksiinsa. Aistimusvoimaiset runot lähtevät konkreettisesti vaikka vesielementistä tai avaruudesta taivaankappaleineen ja johdattavat lukijan palkitsevalle, yllätykselliselle matkalle alitajuntaan. Runot avaavat laajoja näkökulmia, niissä on säihkettä, ilmavuutta ja elämänriemua. Kurtto jatkaa upeasti proosarunon nuorta perinnettä."

Markku Pääskynen (s. 1973): Vihan päivä (Tammi 2006)

"Markku Pääskysen Vihan päivä on pelkistetty, novellistinen kertomus nuoren naisen mielen uupumisesta, joka johtaa elämästä luopumiseen. Tarinan ainekset tulevat tosimaailmasta ja iltapäivälehtien lööppitodellisuudesta, joita vasten romaani on kirjoitettu. Rajaamalla kertomuksen näkökulman ja lisäämällä tarinaan ajallisia kerrostumia kirjailija on muuntanut perhetragedian yksilön kokemukseksi, joka kasvaa tarinan edetessä sairauskertomuksesta elegiseksi elämänkuvaksi. Vihan päivä välttää tyystin sosiaalisen paatoksen ja sentimenton, ja Markku Pääskynen kykenee rakentamaan lukijaa aidosti koskettavan tarinan."

Eino Santanen (s. 1975): Merihevonen kääntää kylkeään (Teos 2006)

"Eino Santasen Merihevonen kääntää kylkeään valottaa taidokkaiden, energisten ja leikkisien proosarunojensa lävitse muovista ja räjähdysaltista mainostodellisuutta ja kamppailee tällä tavoin muotoutunutta todenkuvaa vastaan. Pääosassa on parisuhde; sen suurten odotusten ja kuvaston kritiikki, toisaalta Santanen tutkii syvällisesti rakkauden mahdollisuutta raadollisessa ja sirpaleisessa nykymaailmassa. Absurdi ja surrealismin perinne jatkuvat kokeellisessa runokokoelmassa poikkeuksellisen rikkaan ja monitasoisen kielen ja teemojen tasolla."

Jarkko Tontti (s. 1973): Vuosikirja (Otava 2006)

"Jarkko Tontti tulee suomalaiseen runouteen varmaotteisella, luontevalla ja levollisesti hengittävällä säkeellä. Vuosikirjan historiallisissa näyissä kuulemme haavikkolaisia äänenpainoja, komeissa roolirunoissa mahdikkaat kuvat taittuvat monipohjaiseen ironiaan. Tekijällä on silmää myös parodialle ja pastissille, jotka tuovat teokseen äkkikäänteitä ja yllätyksiä. Tontin instrumentti taipuu myös intiimiin kuvastoon ja sanontaan. Runsaus, monipohjaisuus, huumori ovat tämän kiinnostavan esikoiskokoelman tunnusmerkkejä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi