Pappa Bach svengaa Kansallisoopperan uudessa lastenproduktiossa

Tunti kuluu huomaamatta Kansallisoopperan Pappa Bach -uutuusproduktion parissa. Reilusti alle kymmenvuotias yleisö pysyi yhtä herpaantumattomana mukana, mikä onkin aina paras, lahjomaton mittari lastentuotannon onnistumisessa.

Hannu Forsblom esittää vanhaa Bachia taiten ja Säde Bartling ja primus kapellimestarus, kosketinsoittaja-johtaja Eric-Olof Söderström olivat sovittaneet Bachin musiikin kulkemaan.

Aikuisille jälki on tuttua kuorojen popularisoitua Bachia dapa-dam-laulullaan. Vaikka Johann Sebastianin elämänkaari tulee selväksi näinkin, teokset olisivat kestäneet enemmän oikeita sanoja. Esko-Pekka Tiitisen verbaalinen lahjakkuus ei juuri esille päässyt.

Helsingin kamarikuoron laulajat tekevät ammattilaisen työn solistirooleissaan ja sovituksissa, dapatteluilla tai ilman. Komeuden kruunasi yksi korkealle vaivattomasti laulava sopraano.

Bachin instrumentaalimusiikki on laulettuna melkoista hyppyrataa. Se ei kuitenkaan estänyt laulajia esiintymästä valloittavan hyväntuulisesti kautta esityksen.

Jukka Rantasen ohjaus kulkee mukavalla rytmillä, on rauhaa ja vauhtia, yllätyksiä sopivasti pitkin matkaa: murrosikäisen Bachin mikrofoniräppäys paljastaa Forsbergista melkoisen rytminikkarin. Janne Siltavuoren lavastus ja puvut sekä Vesa Pohjolaisen valot ottavat ilon irti barokin runsaudesta.

Jos lastenoopperoita voisi testiesittää kuin menestyselokuvia tuotantovaiheessaan, haluaisin tietää, purisiko Bach myös päiväkotidesibelejä vähemmällä?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi