6.9.2008 18:39
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Paul Austerin New York -trilogian avausosa Lasikaupunki julkaistiin suomeksi.
Paul Austerin uusin suomennettu romaani Sattumuksia Brooklynissa on ehdottomasti yksi syksyn parhaista käännösromaaneista, toteaa kirjan arvioinut Jukka Petäjä.
"Kun sen laskee käsistään, mielen valtaa selittämätön hyvänolontunne", Petäjä kirjoittaa.
Petäjän mukaan Sattumuksia Brooklynissa osoittaa, että Brooklynissa asuva Auster (s. 1947) on ehkä kovemmassa iskussa kuin koskaan.
Kirja on hänen mukaansa monella tapaa täysin uusi aluevaltaus Paul Austerin yli 20-vuotisella kirjallisella uralla, sillä kepeä komedia ihmisyydestä ei rakennu sisäkkäisten juonirakenteiden monimutkaisille suhteille kuten edellinen suomennettu romaani Oraakkeliyö (2006) tai kuuluisa New York -trilogia.
Romaani alkaa tarkoituksellisella harhautuksella. Päähenkilö, syövän sokista hiljalleen toipuva lähes kuusikymppinen Nathan Glass, jonka 30-vuotinen avioliitto on ajautunut umpikujaan, etsii hiljaista loppua surkealle elämälleen.
Sellaiseksi valikoituu Brooklyn, ja hän päättää hautautua ruskeasta hiekkakivestä rakennettuun taloon.
Juju piilee tietenkin siinä, että Brooklyn yllättää Nathan Glassin. Brooklyn ei olekaan rauhallinen paikka kuolla. Se on eloisa paikka elää.
Yhdysvalloissa tällä juonikuviolla on oma käsitteensä. Sitä kutsutaan nimellä hospice plot, ns. saattohoitojuoni: viimeiselle rannalle päättyminen kääntyykin tilanteeksi, jossa elämä alkaa uudestaan.
"Pakopiste tai urkupiste on vain tauko ennen komeaa, moniäänistä finaalia, jossa soivat elämän kaikki isot teemat", Petäjä toteaa.
Romaani päättyy luontevasti lauseeseen: "Olin onnellinen, ystävät hyvät, onnellisempi kuin kukaan joka on ikinä elänyt."
"Se on paljon sanottu niin nykypäivänä kuin minä hyvänsä muunakin ajanjaksona", Petäjä summaa.
Arvio kokonaisuudessaan sunnuntain Helsingin Sanomissa.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi